Niin tuli aamu ja hiljalleen,
saapui noutaja pinnalle maan.
Otti kädestä mummini väsyneen,
ylös johdatti hiljalleen.
Ei itkeä saa vaan muistetaan,
kipu jäänyt on pinnalle maan.
Nyt muistoaan syömmissäin vaalitaan,
hän rauhassa nukkua saa.