Ja me hymyillään kun tavataan. Turhaa. Eihän me enää tavatakaan. Enhän mä enää koskaan poistu tästä kuorestani. En katso maailmaan, en katso, en edes kurkkaa.
Täällä on parempi. Lämmin ja hyvä. Turvallinen.
Tänne sä et voi ainakaan hymyillä.
Mä inhoan olla näin kiinni.