Voitko tulla takaisin mä todellakin tarviin sua, oot mulle tärkein enkä haluu susta luopua. Teet musta kokonaisen ja siks oon pulassa, mua pelottaa mitä onkaan vielä tulossa. Kun lähdin pois, etkä oo nyt aina täällä, mut luotan suhun, vaikken nää elämääsi siellä. Lähdöt on vaikeita enkä pidä hyvästeistä tän onnistumien on kiinni vain meistä. Ja siks aijon yrittää, pakko yksin jatkaa, mä luotan siihe ettei aina oo näin harmaat. Aika tuntuu pitkältä ja ikävä mua painaa, mut kyl tää kääntyy voitoks ja sit meil on aikaa. Mut ensin pitää hoitaa nää puoltoist vuotta alta, kuulostaa mun korvaan jo niin vitun hankalalta. Tarvitsen vain jonkun joka tukee mua jaksaa, lupaatsä tulla mua taas asemalle vastaan ?
Sä tiedät ettei tää ollu mua kohtaan reiluu sun takias mun tasapaino edes takas keinuu, mä kaipaan sua, mun on paha olla, sä saat mut tuntemaa ku oisin täällä täys nolla. Sä tiedät mut, mun luonne ei anna periks, tuu mun perää vast sit ku rakas ollaa täs peril. Isku ala-vatsaan onks tää nyt sit sulle jämtti, isojenki housujen suojas se oli kova tälli. Olin ilkee, tiedän tein virheliikkeitä, mut ei anneta sen vaivaa vaa pysytää täs liikkeellä. Syytin sua KAIKESTA yleensä ILMAN AIHET, ootsä mua seuraavast junasta taas vaihteeks? Oon pahoillani nyt pyydän vaa sun kättäs, luistelen sun luokses ku kiekon perää lätkäs. Ei hätää mä en luovu tästä vielä, sanoit ettei palata mut eihän sitä tiedä ?