Tänään taas päätin.
Ei vittu ku ei pata kaikkea jaksa. Joulu kun tulee, ni en lähe Raumalle. Jos on kolme päivää vapaana, ni en tasan pistä kahta niistä autossa kahen koiran ja kissan kanssa istumiseen. Paljon enemmän saan irti ku pistän tulen takkaan ja tukan sekasin. Vittujako mie mihenkään lähen pällistelemään. Varsinkaan kun jeesukset pihtaa ropojaan viimeiseen päivään asti. Äläläe. Nyt ois tiukka tunti aikaa ulkoiluttaa karvaset, syyä, käydä paskalla, vaihtaa releitä ja painua takas töihin. Kello soi jo 05.20, mut enpä sit herännykkää, meni toi lähtö yli kuuteen. Jos tänään koittas olla puol kympiltä kotona, ni ehtis saunoa ja sit nukkumaan, ku aamulla pitäis taas olla ylhäällä puol kuus. Agh! No joo, no mitä sitä kinisemään, itepähän polkuni valitsin. Ja hyvä näin. Kylhän se himaantulo palkitsee sen poissaolon, se vaan ei jotenki riitä se aika. Haluis olla enempi himassa. Kukapa ei. Mie varsinkin kun oon laiska paska.
Hyvin näyttää kilot lähtevän ilman punttiakin, ei vaan kerkee mässyttämään kokopäivää ja kokopäivän on kuitenkin eessun taassun liikkeellä. On se vaan kiva huomata mahtuvansa niihin kaapin perältä löytyviin farkkuihin, jotka joskus osti sillä "sit kun mä laihdun" mentaliteetillä. En ees oo tajunnu, että niin paljon! Hah. Hyvä minä. *taputtaa itseään päähän* Mä olen ylpeä musta. Ainakin osittain. Järki päässä, vähemmän mahaa, ei ollenkaan alkoholia, ei ketään moikkailtavia. Ihmisetkin on ymmärtäny, että kerta viikossa mulle soittaminen on liikaa. Enkä mä sitä paitsi ehtis puhelimessa lörpötellä. Mietin vaan vuoden päähän, mihinköhän sitten muutan? Rupeaakohan sitä ikinä edes kaipaamaan ketään ihmisiä, nyt kun on oivaltanut, miten hyvää omaseura on. Tuskin. Kaukaselta se näyttää. Jo täällä, saatanan siperiassa, varoo menemästä kauppaan, sillon kun siellä on "paljon" ihmisiä. Niin, siis, kaikki ne 4 ryssää, kaks mustalaista ja se ainoa suomalainen, blondi kauppaneiti, jota joka sikafarmari on painanut -joko päiväunnissaan tai sit Marinkan vessassa. Jep, olen katkera, pitää varmaan mennä ss-markettiin töihin. Pakoilin jo tos tien alkupäässä asuvaa kahden teini-ikäisen pojan yh-isukkia hyllyn taakse ja totesin, et mun on aika poistua kaupasta.
Mhmh. Rymy tuli häsää ja ajatus katos. Suurimmat ressit alkaa kai olla vähän ohi, maha melkein ei polta, kusen mukana ei tule verta, eikä päässä tunnu sitä alituista räjähdyspainetta. Melkein siis hyvä päivä. Tosin, aloin miettimään tänään, et kun mulla on tällänen ruma änisevä ääni, ni voisin mykistyä ja kirjoittaa loppuikäni. Eli sen 4 vuotta vielä. Saan sydänkohtauksen kofeiinin ja nikotiinin yliannostuksesta, selviä ja kuolen hypotermiaan tiputtuani järveen ukoilutettaessani koiria matolammella.
ainiin, Leo oksensi tänään. Liekö kissallanikin bulimia vai mikä vittu, pittää muistaa seurata. *note to self*
Viivyin taas liian pitkään koneella. Melkein kokonaiset puoli tuntia!
Hyvää työpäivää minä!