IRC-Galleria

Jörmungandr

Jörmungandr

Sininen kosminen käsi.

Rakas päiväkirjani;Lauantai 15.01.2011 05:08

Mun salattu fiksaatio on se, että mihinkään ei mennä yksin. Paitsi..öö..liian usein nukkumaan. Enivei. Yksin. Nöy. Ja jos mä saisin valita, ja saanhan, siis edes tahtoisin kohdata itseni, yksin, mä vaan nyhjäisin kotona, fiilistelisin ja ennenkaikkea kuuntelisin mitä tahansa milloin tahansa. Ehkä pitäisin anti-islamistisen messun, heti 0615, kun aamu on taajamassa pyhästi vasta nousemassa. Ois niin hyvä idea.

Niin, siis, palatakseni aiheeseen, itsensä haastava ihmiseläin. Mä olen aina jotenkin harjoitellut lukemaan aisteja ja tuntemaan itseni turvalliseksi kun voin toisen elävän reaktioista tulkita, milloin tapahtuu jotain tai joku menee jossain. Mä tajusin tänään, että oikeasti se yksinolon hallitsemattomuus tuntuu uhkaavalta kun ei ole mitään essuja. Yksinollessa huomaa myös, miten aikaa ja paikkaa pystyy hallitsemaan paremmin, johon ei pysty, jos keskittyy toisen elävän reaktioista tarkkailemaan yleistä ilmapiiriä. Lähetys tulee ikäänkuin viivellä ja vielä snadisti kaikuu, kun seisois puhelimen kanssa radion vieressä ja puhuis radioon. Everybody must know.
Yksinolessa on kuin eläin, elää astejansa ja tuntee pienkin energianvärähtelyn, ylipäänsä tajuaa itse mitään.
Hieno päivä kerrassaan.

Mä tajusin, ettei mulla ole kiire mihinkään, että pakkasessa on ihana kävellä. Mä tajusin, ettei juuri minun aikani ole merkityksellistä kuin minulle itselleni, näin ollen, voin vapautuneesti käyttää sen miten huvittaa. Olin myöhästyä keikalta kun mulla oli taas niin pirun kivaa itseni kanssa.
Ennen suurta älynvalonvälähdystä mun suunnitelma oli varsin perinteinen -aikataulutettu vapaa. Tänään relailua himassa, nesteenpoistoa, venyttelyä, paljon vettä nauttien palautua viikosta, nukkua hyvin ja heti aamulla lähteä etsimään mun tyylistä ulkoilupukua, jotta voi sitten fiilistellä pakkasta taas rahantuoman onnen, ylellisyyden suojissa. E-hei. Jos sulla on suunnitelma, valmistaudu siihen, että mikään osa sitä ei päde. Ehkä pahin viholliseni. Vaihdan kotiintultua erotiikantappajat ylle, hölisen koirille ja katselen terraarioiden vesitilanteen. Selailen siellä täällä netissä, pää tyhjä. Puhelin soi. Se keikka on perjantaina -ei lauantaina. Perjantaina. Ikäänkuin alkaa tunninpäästä. Mahdotonta? Jännä juttu ei ollenkaan. Hyppäsin suihkuun. Tajusin, ettei mulla ole mikään kiire. Tulin keikalta, nähneenä, kotiin, pysyn tolpillani, mulla on vielä muutama ässä hihassa, kaikenlisäks, mulla on ihan hyvät ulkoiluvaatteet, joten eiköhän tuo liene ihana vapaapäivä huomenna. Taidan ottaa päikkärit olkkarin lattialla, ihan vaan siitä riemusta, että on kotona ja voi niinkin tehdä.
Mut yksin? mulla oli ihan pirun hauskaa, ja kyllä, keskenäni. Hyvä keikka, hyvä fiilis ja minä, askeleen lähempänä unelmieni painajaista.

Öriöri \,,/
http://www.youtube.com/watch?v=7A6vRWh8hXg&feature=related

Rakas päiväkirjani;Lauantai 06.11.2010 04:42

My makeup maybe fading, but my smile still stays on.

Ois niin paljon kaikkea. Maailma otti syliinsä ja sulki kätensä ympärilleni. Joskus tulee mieleen, oikeastaan aika usein, että olen jopa hyvin etuoikeutettu. En kettu. En se hinttikettu, mut etuoikeutettu. Opettelen luopumista, irrottamaan tarrautumista, olemaan opettajani luona kun alkaa viima kylmettää ruumista. Vasta tänään mä tajusin, ettei sitä kaikkea olis tarvinnu uhrata. Ois pitänyt ymmärtää, ettei rakkaus ole hysteeristä kontrolointia ja tarrautumista. Rakkaus on vapauden ojentamista ja vapauteen menon tukemista. Ei millään lailla rajoittamista. Se "rajat on rakkautta"-fraasikin on niin ahterista, että välillä käy mielessä onko paskakaan niin ahterista.
Mä kai pelkäsin, että mummu kuvittelee, etten mä välitä, jossen ole täällä, vieressä, läsnä. Ei se ois menny niin. Vituttaa olla näin tyhmä. Mulla on niin kova ikävä Onkamoon, että vituttaa. Vittuttaa tajuta jälkikäteen, että mä olen taas keksinyt itselleni takertumisen kautta typeriä tekosyitä päästä helpommalla kun ahdisti oma olotila ja hallitsemattomuus. Ei mummu ois koskaan syyttänyt mua siitä, että olin kerrankin oikeasti onnellinen ja löysin itseni sfääreistä, oikeissa väreissä ja energioissa.

Nyt tuntuu, että mä olen tapattanut osan vaivalla löydettyä itseäni huonolla tekosyyllä. Itsesyytös. Itsemurha. Itsetyydytys.

Siinä määrin, missä olen päässyt tekemään kollektiivisenmielentoiminnan ihmiskokeita olen todennut rahan tuovan luksuksen sijasta kärsimystä. Täysin järjetöntä. Tulot on kasvanut potenssiin monta. Mut kärsimys, ainakin omalla kohdallani potenssiin sata. Tätä kärsimystä ja kipristelyä on sanoin vaikea kuvailla, henkinen taantuminen ja siitä tuleva itsensä alitajuinen alentaminen ali-ihmisten lahkoon tuntuu ehkä karmivimmalta. MIKSI? Pakko kaivaa jotain hyvääkin, mut ei mikään korvaa sitä menetettyä. Nyt tarvis ruveta miettimään jotain uutta. Kehitystä potenssiin menetettyyn. Kuka idiootti tekee näin itselleen? Mun on pakko uskoa, että tämä vaihe on välivaihe, se helppouden houkutus siirtymävaiheessa sinne todelliselle ylemmuuden tasolle, josta olen pikkutytöstä asti unelmoinut. Nämä "helpot" -henkiset helvetit- kun läpäsen kunnialla, mä olen siellä oman pihani, omatekemässä keinussa ja tummanharmaa vuohi katselee mun omanpuunomenaa kateellisena. Kun mä tiedän hallitsevani kaikkia luonnonryhmiä, mä tiedän, että määränpää on saavutettu. Matka vaan tuntuu niin järjettömän pitkältä, eikä mulla ollu suunnitelmissa elää yli satavuotiaaksi. Nyt jo tuntuu, kun ikää ois kertynyt tuhansia, vaikkei se toki teennäisen naivismin läpi näy. Sekavaa ja selvää. Sekavasta haluaa pilkkoa selviä paloja, ei muuten missään olis mitään järkeä. Sen nyt tietää kuka tahansa miten käy, kun missää ei enää ole järkeä.

Ehkä tämän takertumisen irtautumisesta todellisesta oivailtamisesesta pitää seurata se seuraava vaihe. Haltuun otto, jumaluuden hallinta ja lajikirjontajunta. Niinsanotun perhosefektin hallinnointi. Vanhat mytologiat oli nuorena mun lempilukemistoa, siitä seuraava nimimerkin vaihto johtuu. Kun mä yllän mun häntään, mä tiedän, ettei mun enää tarvitse kasvaa. Jörmungandr. Kasvukipuja.

Jätä luonnoliseen suureen rauhaan lepäämään
tämä uupunut mieli, avuton
karman ja nauroottisen ajatusten piiskatessa
kuin hakkaavan aallokon säälitön raivo
samsaran äärettömässä valtameressä

Rakas päiväkirjani;Keskiviikko 31.03.2010 22:52

Enkö mä vieläkään ole ymmärtänyt kuinka perseestä tämä galtsu on? Tämä on hanurista, sieltä samaisesta ahterikolosta, josta se paskakin tulee -siis perseestä. Ni. Nyt loppu tää. Ainakin forevörmoor.

Rakas päiväkirjani;Tiistai 02.02.2010 07:35

Jälleen melkomoista takellusta elo tää. Enemmän piikeillä kuin lehdillä se tyttö lentää. Elämänvoiman ammennus jatkuu, milloin mistäkin.

Rakas päiväkirja;Sunnuntai 20.12.2009 05:12

Tsiisus! Joulu tulee ja ihmiset venii lahjoja, soittelee, et meenks kimppalahjaan -en! Hyi. Miten kaupallista ja pinnallista, jos se joulu on jotain antamista, eikö olis yks vitun maku pitää kimppaorgioita torilla, jaettais, olis pukkeja ja nättejä paketteja, sit niit perinteisii pehmeit, kaikkee joulumuorit-milfit. Se olis todellista isänmaallisuutta, kaikki sais, kaikki antais ja edistettäis valkosen rodun voittokulkua suosta. Ja toki tautien ja muiden, mut se nyt on sit sitä luonnonkarsintaa tms.

Ei tuu joulusta kyl yhtään hyvät mieleen, ostin punasta hilekynsilakkaa JOULUA varten, ku piti mutsille taas luvata ja paskat, ihan paskaa lakkaakin prkl.
Hyppään parvekkeelta ni saa olla joulun tekemättä suurempia siivouksiakaan.
Hail Satan.

Rakas päiväkirjani;Sunnuntai 13.12.2009 16:33

Hillitöntä biletystä -kiitos verottaja!

Tämän illan musiikista vastaa Alex ja Antythesus \,,/ Love it!

Rakas päiväkirjani;Lauantai 05.12.2009 05:04

NUSSITTU:
Never will I be welcomed
Amongst the heartless monsters you surround yourself with
Feeding off the pain and misfortune of others
A maniacal unit of sub-human parasites
Warped into a feeding frenzy with the smell of fresh blood
Open your eyes and see the creatures for what they are
A swirling mess of hatred and envy
Don't be naive enough to think you're unaffected
The conversion has already begun...

Jotenkin niin herkkää. Ihmiset on paskoi, perinteistä, ei lisättävää.

Tämä ON totta!Torstai 03.12.2009 15:26

Maailma on estoisia vajokkeja täys!
Piristykäämme sen sijaan lohikäärmelauluista; http://www.youtube.com/watch?v=XbM6HK5lhg4&feature=related

Rakas päiväkirjani;Sunnuntai 01.11.2009 17:05

Ei ihan yhtä tykki viikonpari vimosta virallista päivää, mut menee tää kai näinkin.

Sunnuntai, sireniaa ja ennenkaikkea euforiaa.
I'm cold seed
I'm your sweetest leaf
I'll ease your mind
I'll set you free

niinjooTiistai 27.10.2009 00:01