IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=lk06_ll_vgo&feature=related

Päivän viihdyke.

Niin, ja vittu alan tappaa maailmasta ensin kaikki vaNmaset, sen jälkee lähtee hysteeriset pöpit, sit tulee vast nää erirotuset otukset. Muutan muuten juupajoelle, et jos olis keikkoij, ni sielt tavottaa. VaNmanaamoja voipi aina ilmiantaa. :)

Mut muuten vitun kovaa!

Jotta ei totuus unohtuisi mielistämme.

http://webusers.siba.fi/~hoskala/rock/index.htm

Puuha jatkuu aamun!Lisää pyhää henkeä, ajatus juoksee! Buahahaah!

Mörö!

Vitun hyvät joulut ja silleen. SILMÄT POIS PERSEESTÄ.

http://www.youtube.com/watch?v=UZSiVXxdFSI

Oh!

http://www.youtube.com/watch?v=neZa33ONhK8&feature=related

Jotain viimeyöltä.

http://www.youtube.com/watch?v=IWAteATaCxg

http://www.youtube.com/watch?v=ibXvdLq-itc

http://www.youtube.com/watch?v=wBSzw81La64

Niin ja.

I've been away for a while now
I have been gone in myself
Time has deranged my emotions
And I, I have fought against my hell

Do you wish to be invincible
Do you wish to rule the world
Long before you even think of this
You must learn to rule yourself

I've been afraid of the outside
I am so safe here alone
Life has become my own cell now
Before I leave I just want you to know

Vaikea masennus, pitää ottaa yhteyttä.

Apua, apua!Lekuri auta!

Tunge se skooppi mun rektumiin -akuuttia alakuloa.

Ei pitäs mennä juhlimaan, ettei kitisytytä. Ihan saletisti vittu vituttaa. Dorkia on niin maailma pullollaan, asetta kun saisin vapaasti käyttää. Mitään ei oo pystyny syömään kun maha polttaa piimästä ja vedestä niin, että oksettaa, olkkarin sohvalla nukutun yön jälkeen on niskat ja selkäkin..no..ei niin hyvässä kunnossa. Puhumattakaan siitä, että jatkuvasti pitää laatata. Töiden lomassa otin vähän kahvia -ei toivoakaan nielemisestä -saati sen ihanan tuoreen, pehmeen muffinsin syömisestä. Puolet meni (pönttöön) -vitun jipii - puolesta oli pakko luopua.. Ttu ku pitäs syödä, sokerit laskee ja sit rupee akka laulamaan. Ei niitä kauniita lauluja. Mä en tiedä olenko mä tulossa hulluksi, olenko mä hullu vai tykkäänkö niin kovasti, siitä, että mä olen hullu, et keho ohjaa jo ite itteään. Ei pidä voida kovin hyvin, on muuten liian hyvällä tuulella.

Mut jotain hyvää sentään, SAAN tehdä töitä joulunakin, eipä tarvi koittaa hymyillen syödä kinkkuloita!

Mitäs muuta, jos vaikka kiskois röökiä ni tulis vähän vielä paskempi olo. Ja vasta keskiviikko. HUOH.

Tänään taas päätin.

Ei vittu ku ei pata kaikkea jaksa. Joulu kun tulee, ni en lähe Raumalle. Jos on kolme päivää vapaana, ni en tasan pistä kahta niistä autossa kahen koiran ja kissan kanssa istumiseen. Paljon enemmän saan irti ku pistän tulen takkaan ja tukan sekasin. Vittujako mie mihenkään lähen pällistelemään. Varsinkaan kun jeesukset pihtaa ropojaan viimeiseen päivään asti. Äläläe. Nyt ois tiukka tunti aikaa ulkoiluttaa karvaset, syyä, käydä paskalla, vaihtaa releitä ja painua takas töihin. Kello soi jo 05.20, mut enpä sit herännykkää, meni toi lähtö yli kuuteen. Jos tänään koittas olla puol kympiltä kotona, ni ehtis saunoa ja sit nukkumaan, ku aamulla pitäis taas olla ylhäällä puol kuus. Agh! No joo, no mitä sitä kinisemään, itepähän polkuni valitsin. Ja hyvä näin. Kylhän se himaantulo palkitsee sen poissaolon, se vaan ei jotenki riitä se aika. Haluis olla enempi himassa. Kukapa ei. Mie varsinkin kun oon laiska paska.

Hyvin näyttää kilot lähtevän ilman punttiakin, ei vaan kerkee mässyttämään kokopäivää ja kokopäivän on kuitenkin eessun taassun liikkeellä. On se vaan kiva huomata mahtuvansa niihin kaapin perältä löytyviin farkkuihin, jotka joskus osti sillä "sit kun mä laihdun" mentaliteetillä. En ees oo tajunnu, että niin paljon! Hah. Hyvä minä. *taputtaa itseään päähän* Mä olen ylpeä musta. Ainakin osittain. Järki päässä, vähemmän mahaa, ei ollenkaan alkoholia, ei ketään moikkailtavia. Ihmisetkin on ymmärtäny, että kerta viikossa mulle soittaminen on liikaa. Enkä mä sitä paitsi ehtis puhelimessa lörpötellä. Mietin vaan vuoden päähän, mihinköhän sitten muutan? Rupeaakohan sitä ikinä edes kaipaamaan ketään ihmisiä, nyt kun on oivaltanut, miten hyvää omaseura on. Tuskin. Kaukaselta se näyttää. Jo täällä, saatanan siperiassa, varoo menemästä kauppaan, sillon kun siellä on "paljon" ihmisiä. Niin, siis, kaikki ne 4 ryssää, kaks mustalaista ja se ainoa suomalainen, blondi kauppaneiti, jota joka sikafarmari on painanut -joko päiväunnissaan tai sit Marinkan vessassa. Jep, olen katkera, pitää varmaan mennä ss-markettiin töihin. Pakoilin jo tos tien alkupäässä asuvaa kahden teini-ikäisen pojan yh-isukkia hyllyn taakse ja totesin, et mun on aika poistua kaupasta.

Mhmh. Rymy tuli häsää ja ajatus katos. Suurimmat ressit alkaa kai olla vähän ohi, maha melkein ei polta, kusen mukana ei tule verta, eikä päässä tunnu sitä alituista räjähdyspainetta. Melkein siis hyvä päivä. Tosin, aloin miettimään tänään, et kun mulla on tällänen ruma änisevä ääni, ni voisin mykistyä ja kirjoittaa loppuikäni. Eli sen 4 vuotta vielä. Saan sydänkohtauksen kofeiinin ja nikotiinin yliannostuksesta, selviä ja kuolen hypotermiaan tiputtuani järveen ukoilutettaessani koiria matolammella.

ainiin, Leo oksensi tänään. Liekö kissallanikin bulimia vai mikä vittu, pittää muistaa seurata. *note to self*
Viivyin taas liian pitkään koneella. Melkein kokonaiset puoli tuntia!
Hyvää työpäivää minä!

Ja jo taasen jeesaa kuupassa. Koko ilta ihan itelle, duunista jo kasilta himassa.
Näkyy, et on joutunu ole vähän kylillä, koko kämppä on ylösalasin, eikä puhtaita vaatteita missään. Tai missään, mut olis perkele edes verksut jossain. Pyykkikori tulvii, eikä mua edes vituta. Vielä.

Pitkin syksyy olen kusettanu itteeni, et pian jeesaa duunissa, ja nyt tuntuu, että pahenee vaan. Yövuoroja ja lautaita. Millon mä sit nukun? Millon mullon vapaata. On niin vaikee sanoo ei. Helpompaa on kusettaa itteään, että jaksaa ja keksii ajan jostain. Tyhmyydestä sakotetaan, mut sentään on varaa maksaa.

Ahistaa ku ei pääse punttailee, lyömään tms. Olkapäähän pitää vetää 800buranaa ku pähkinöitä jos meinaa pysyä tajuissaan. Puhumattakaan tosta selkäkrampista, joka nyt on kestäny 2 kuukautta putkeen. Pitää mennä mahalleen lattialle ja piilotella allaan luita, kyllä koirat tramppaa sen verta, et jaksaa taas. Lenkillä sentään pystyy käydä. Toisaalta onneks on nuo piskit, on pakko repiä aikaa ja kilometrejä, oli kunto mikä tahansa. Onhan ne muutenkin jees, varsinkin kun rupee sinne kalloon uppomaan asiat muutenkin kuin lapiolla.
Ja leo, mä pelkäsin, että sillä on vaistot niin kovat, et se viihtyis enempi tuolla ulkona, mut kyllä se vapaasta valinnastaan viettää enemmän aikaa kotona ja sylissä kun missään muualla. Paskat ja hiiret sitä ulkona kiinnostaa, ei vaeltelu, loistavin katti ikinä.
Et eipä tästä minnekään Damiin vielä pysty muuttamaan. Mut sinne onkin parempi muuttaa kun pystyy suoraan ostamaan kämpän, ettei tarvii vuokralla sit notkua... Dami,Lontoo,Jamaica, ihan sama. Tosin, on tää tohmiskin sympaattinen seutu. Ihanat metsät ja venäläisistä koirille ruokaa niin paljon ku jaksavat syyä. :P
Karhun kohtaaminen mua vähän hirvittää, naapuri kerto kattoneensa ikkunasta marjapuskissaan marjoja napsivaa karhua. MULLE PITÄÄ MYÖNTÄÄ ASEENKANTO LUPA.
Kolmevuotta vielä... *hieroo käsiään yhteen*

Oh, piristyin, kiitos kahvin ja dr.phill - tupakan.

No vittu moi.

Mä en nyt oikein tiedä mistä aloittaa. Olen vähän hämilläni, vähemmän tosin kuin äsken, hämilläni kovasti siltikin. Hää-hää. (Musta tulee poliitikko - valtakunnan kansleri!) Niin. Eniveis. Kirjoitan nyt, jotta muistaisin.

Okei, on kai hyvä aloittaa aamusta? Tehdä omasta muistilapusta sellainen, josta ymmärtää kaiken kulun. Okei, näin teen. Siis aamusta.

Seuraavan seitsemän päivän ainoan vapaan päivän aamu.
Tulin tajuihini yhden maissa. Kamottelin yläkerassa sängyssä, pää täysin tyhjänä, ihanan turtana. Tuoretta kahvia ja tupakkaa just sopivan kosteasta punasesta bonuksesta. Puhutaan jo yleellisyyksistä. Rauha maassa, koirat ei häsää, Iitu itseasiassa kuorsaa puoliks mun jalkojen päällä röhnöttäen, pää mun tyynyllä. Kattelen kun keskelle peltoa, tai sit vaan katse siirty sopivasti, tuli tuo pellon toisella puolella asuva hautaus-urakoitsija mies koiransa kanssa. En nähnyt kunnolla, piti siristellä. Niillä on lato siinä, melkein keskellä tota valtavaa peltoa. Katselin miten mies alkoi suunnistaa suoraan ladolle, sen ristiin rastiin kävelemisen sijasta. Siinä ladon kulmalla se pysähty, selin minuun -siis n.400 metrin päässä, käätyi kuin suoraan katsomaan minuun ja kääntyi uudestaan, ja käveli koira edellä ladon taakse. Tästä vähän kummastuneena hörppäilin lisää kahvia ja ajattelin sit kerrankin harjoittelevani kunnon kyyläksi kun moisen olin aloittanutkin ja jäin miettimään, että mihin ne siellä ladon takana katos. Odottelin jonkun tovin, kunnes molemmat, Iitu ja Rymy alkoi olla totaalisen rauhattomia ja oli pakko nousta ulkoiluttamaan hemmoja. Menin alakertaan ja unohdin koko tempauksen koko päiväksi.

Okei. Lauantai-päiväsaunaan. Kaikki viikon paskat pois. Olin kuin ylikypsää makaroonia. Hymyilin kuin onnellinen debiili, laitoin tukkaani jopa papiljotteja iltaa varten ajatellen. En edes käytä papiljotteja, sain nämäkin Marjatalta edeltävänä päivänä kun hän oli osanut omiin hiuksiinsa nähden liian isoja. No niin, eniveis. Pesin kumit, kerrankin ajankanssa, huolella ja hyvin. Siinä rauhassa heräillessä pohdiskelin kaikenlaista, lähinnä hyvää fiilistä mikä täällä himassa on. Ei oo millään paskalla yhtään vitun väliä kun himassa on tällästä. Enivei. Kahvii, tupakkaa, musiikkia. Sit tuli idea leffaan menosta, okei, no eihän täällä Siperiassa mitään vitun leffavuokraamoja ole, edes Kiteellä. Leffateatteri? No joo, Kiteellä sentään olis sellanen, mut siel oli ainoana leffana joulutarina, ja sekin oli alkanu kolmelta, kun kello idean aikaan oli jo puolta neljää. No vittu, ihan sama se sit,pohjois-karjalan rotukulli kainaloon ja Joensuuhun leffaan. Liv Tylerin Thrilleri alkaa seiskalta, siihen. No äh, ei tullu sit siit suunnitellusta klo 18.00 lähdostä hevonpaskoja, suosiolla sit ihan mihin tahansa leffaan. Kysyttäessä mihin mennään, yritän hamuta katseella voimassaolevia vaihtoehtoja, ensimmäisenä silmä osuu suomalaisen leffaan (mikään ei ole sen paskempaa kuin suomalainen taide-elokuva ja laiton kannabis) _putoavia enkeleitä_. Aika tykki veto. Vedin siinä ennen leffaan perinteiset sauhut ja tuntu ihan kolahtavan pätkä. Suosittelen noin niinkuin kelle tahansa, hyvä pätkä enivei. Niin, no sekava olo oli mulla elokuvan jälkeen. Sitoi taas monta asiaa samaan pakettiin. Toimi alallaan.
Eihän toki loistavaa iltaa (kaupungissa kumeissa taas) sovi silleen vaan kesken lopettaa, niin nokka kohti uutta Feveriä. Nyt ensimmäistä kertaa uudessa, vanha täysin minulle vieras. Paikka oli kun onnellan disco-helvettipuoli, mutta käänteisillä värillä. Muutenkin jotenkin täysin vääristynyt tunnelma. En muista yhdenkään tapaamani ihmisen kasvoja.
Ei ollu vapaita pyötiä, niin rotukulli bongasi jonkun entisen duunikaverinsa ja hänen vaimonsa, ängettiin siihen sitten aluksi aina niin ahdistavalle small talkille.
Oi, nyt unohdan asioita.
Tämä pitää muistaa. Menessä sisään, portsari Maukka hymyillen nikkaa silmää ja toivottaa tervettulleeksi.
Takaisin pöytään.
p-k:r-k:n tuttava vaikuttaa hitusen hermostuneelta. Tuijottaa jotenkin pitkiä toveja suoraan silmiin ja selittää vaahtosuussa jotain juttua. Siis elämästä, työelämästä yms. Kiinnitin huomiota erityisesti hermostuneisuuteen. Tyttöystävä ei koko pöytävierailumme aikana juonut mitään, minä pari kuppia kahvia. Hauskaa on, ei siinä mitään, juttu luistaa ja minusta on siistiä tutustua hyviin tyyppeihin. :)
Lähetään syömään, sub-waylle ehdottomasti.
Feveristä poistuessa, portsari-Maukka, katsoo silmiin, nyökkää ja avaa oven ja katselee maahan. Ei, en minä ole alkuunkaan vainoharhainen. Tiedän sen olevan fakta, että kenties ei maukkaa vaan pärstäkerroin miellyttänyt. :D Buah, no niin, takais mun ihanan lämpimiin harhoihini.
Ulkona on muuten vitun kylmä hillua kumeissa tähän aikaan vuodesta, niin nytkin. Hytisin vilusta kun vihdoin päästiin subbarille asti. Leffateatterin ja Feverin jäljiiltä minulla oli sellainen olo, että pittää heti käydä vessassa tarkistamassa mikä on tilanne. Kaikki hyvin, ei muuta kun huulikiiltoa ja menoks tilailee safkat.
Se sisääntullessa kavereidensa kanssa naureskeleva myyjä katsoo minuun ja kysyy, että mitä sais olla, rotukulli latelee vaateet. Myyjä katsahtaa tiskin yli, jonka jälkeen sillä näyttää päässä niksahtavan, kädet alkaa täristä ja ääni hiljenee kuulumattomiin. On selkeästi tolaltaan. Ei saa edes niitä hanskoja käteensä menemättää sinne tiskin toiseen päähän laittamaan niitä.Salaatteja ladellessa niitä lentää sinne sun tänne, onneksi suurin osa kuitenkin leivän väliin. Otetaan ruuat mukaan, ulos menessä tuli heti mieleen pohtia, et mitäköhän se oli vetäny. :D No joo. Maistu ruoka pariin päivään taas hyvältä.

Ei oikein kiinnostanut sit enää mihinkään baariin, toisaalta, kaikki se vaiva ja sit takas himaan ja pää sekasin? No ei tietenkään! Siinä pyörittiin auton kanssa eessun taassun ja pohdittiin,et mihin mennään ja mitä tekemään. Heitän lonkalta, et mennään Marinkaan.

Marinkassahan kaikki ratkes. Hyvin tietenkin. Menkää äänestämään sailentrainia. Täällä ei saa ketään silleen tunnistettavasti mainita, mut tapahtui monenlaista ja ainakin mä tämänpäivän jäljiltä tiedän missä mä olen, minne mä olen menossa, ja todellakin, mitä varten. Toki välillä ahdistaa, mut mua nyt ahdistaa aina, veronsa vie se kantamuksen määräkin, mut sitä varten ollaan vahvoja, että jaksetaan oikeasti elää. Kannan mielelläni tarpeetonta huolta, jos tiedän, että sillä huolella pääsee hyvä tyyppi turpa täysin ummessa kissansa viereen kotiin nukkumaan, eikä samoilemaan pakkaseen ykin kotiinsa tarpoen.

Kun jumalautavittu uskaltaa siihen intuitioonsa luottaa, sellaisena kuin se tulee, niin kaikki menee juuri niinkuin pitää, väkisinkin, ei sitä itse itseään vastaan toimi. Se se vasta järjetöntä onkin.

*note to self loppu*

Sit ne perulörinät, kahvia mahahaavaan ja järjettömät orgiat pystyyn. Jos mä unohdan jostain syystä ihan täysin miltä musta energiallisesti tänään tuntui, niin mun on ihan sama kuolla.
Sitä päivää veniessä...

Kapina

Nuoren, riuskan urosluteen
mieli paloi vapauteen.
Kutsuttuaan heimojoukon
juhlasaliin sängynloukon
urho päästä olkipylvään
lausui julki aatteen ylvään:
"Kansalaiset, silmät tässä
surkastuvat pimeässä,
niinkuin tähden laiskuutemme
kuihtuivat jo lentimemme.
Ahtautta isänmaamme
hävetä me raukat saamme,
syntyväisyys painuu lamaan!

- Luteet, veljet, valloittamaan
ryhtykäämme Seinämeri!
Inhottava ihmisveri
olkoon ruoka täin ja madon,
jalomman saa lude sadon!"

Kymmenkunta kuuliaista
sai kuin saikin seuralaista.
Illan tullen viime kerta
juotiin tilkka ihmisverta
sitten riviin sängynlaitaan,
hyppy alas matonraitaan,
siitä yli kirjokuteen
urhoollisen urosluteen
johtamana seinään asti
jonossa ja joutuisasti.

Alkoi uljas nouseminen,
pysty, mutta voitollinen -
kunnes, kun jo katto hohti,
julma käsi syöksyi kohti,
Juostiin sivuun, taakse, eteen -
sama tulos: likaveteen,

käsi poimi yhden tyhmän
villitsemän luderyhmän.
Surullinen tapaus, -
Sellaista on vapaus.

- Lauri Viita Betonimylläri 1947 -

Joo ei siin mitää, se o moro!