IRC-Galleria

Okei, myönnetään, viimeiset pari viikkoa on ehkä sittenkin ollut _kaikkein_ raskaimpia. Jöseses, mä olin lokakuussa varma, ettei huonommin voi mennä. Hah! Menipäs kuitenkin. Mut vielä jaksaa. Epätotuuksien psyykkaaminen ja pilvilinnojenrakentelu todistetusti taas kannatti. Mulla on ihan sama, mitä on edessä, jos tästä nyt kuolee vielä, ni kai sekin helpostus on. Muuten positiivista jännitystä.
Näppärästi menin ja mursin isovarpaani. Aina mulla on ollu jotain varpaitani vastaan, mut eka kerta ihan tarkoituksellisesti potkasin. Kai tiedosti ärsyttävän kivunseurauksen, mut jotenki sillä ei vaan ollu mitään väliä. Aamulla meni selkä jumpatessa sängyn -ei sängyssä- kanssa. olis kai ollu hyvä mennä päivystykseen, mut meinasin, et jos maanataina henki vielä kulkee ni sit ehkä. Eikä toi varvaskaan, vähän särkee ja on turvoksissa, mut siellä se maiharissa unohtuu, niinku muutkin varmaat.
Apteekissa täti ei meinannu uskoa ettei mulla ole lääkitystä. Tai siis, no onhan mulla, mut olikin kyse normi ketorinista. Kai mä sit kumihousuissa kähisevänä vaikutin tasapainoiselta, pilotti päällä. Pilottikin vain siksi, kun oli hyvästeltävä Kitee henkisesti. Ei sillä, perseestä se on enivei ja ihmiset urpoja, mut liukastelin mä eskolla täydessä pyryssä melkein liikennevalotolppaa päin vain siksi kun tajusin, ettei kukaan nää. Haha. Niin, ja Panu Ykkösen firman pihassa melkein herra perusduunarin Audin kylkeen. Oli vielä yleisöä. Mut se oli hauskaa. Oikeastaan olis ollu hauskempaa täräyttää kylkeen ja ruveta hysteerisenä ensin parkumaan ja kun huomio olis taattu ja duunari lohduttelemassa joutua psykoosiin ja ruveta skitsoilemaan kosmisesta vittuilusta.
No joo.
Kaikki on tapani mukaan vitun hyvin organisoitu. Oikeasti istun tässä, koska jotenkin joka tavaran kohdalla tuntuu, ettei tätä ja tätä vielä, eikä tota, ton mä pakkaan sitten etc. Tuntuu karmivalta nypätä tietokoneesta piuhat. Ihan ku elämä loppus.

Vaan, mun tuurilla ei kaikki käy niin mukavasti, että oikein tuleen makamaan, ja vitut, mulla on sentään kaksi parantunutta reikää leuassa, synttärilahjatiedossa ja iso kasa paskaa kokon kyhäämiseen, solong suckers!

Ainiin, huomen aamulla en varmasti torkuta herätystä, en!

cp-hepatiitti aiheuttaa verbal invalidismia, pitkään hoitamaton cp voi aiheuttaa aivokuoleman jatkuvalla sanahelinällä, potilas tulisi pikimmiten tutustuttaa itsemurhatapoihin. Tyhmyydestä ei ole koskaan kuultu paranevan, eikä cp-hetatiittiä ole saatu estettyä tai kitkettyä ali-ihmisten päistä.

Aina ei ole hyvä päivä herätä, ei tänäänkään.

Sinua ohjaava numero on kolmetoista, läsnäolon kosminen sointu, jonka tehtävänä on olemassaolon sietäminen. Tässä soinnussa yhdistyy numerosyklin kaikkien aikaisempien numeroiden yhdestä kahteentoista voima. Et voi jäädä lepäämään laakereillasi, vaan sinulla on pakottava tarve ja velvollisuuskin saada alulle jotakin uutta ja merkittävää. Numero kolmentoista vaikutus saattaa aiheuttaa kosmisen yksinäisyyden tunteita, jotka ilmenevät irrallisuuden ja erillisyyden olotiloina - ‘’olemassaolon sietämättömänä keveytenä’.

Menihän ne pyhät ku istu kiltisti kotona ja katto kellon liikkuvan, kyllä, kellonikin osaa liikkua. Pelottavinta ehkä kuitenkin on se, että istuu yksin himassa, koirat ähnää täs työhuoneenpuolella molemmat, ja kissankellon kilkatuskin kuuluu olkkarin keinutuolilta, mut silti yläkerrassa narahtelee lattia ku siellä joku kävelis. Jännää, ettei heti uskalla mennä katsomaan. Sitä jää väkisinkin miettimään, et okei, jos mä en kuullu harhoja niin yläkerrasta kuuluu askelia. Jos ajatellaan, että siellä on hiiri tms. ne rapisee, sipsuttaa, ei silleen narauta askelilla lattialautoja -eihän. GiantRat! Ehkei siellä ollu mitään. Mut tuo olo kun tuntuu, että suoraan yläpuolelta katottais -it is not a good eye.
Olenko mä tehnyt jotain väärin -ansaitsenko jo kuolla? Ei, ei väärintekemisestä voi kuolemaa ansaita, ei varsinkaan nyt kun kaikki hommani olen sairauslomastani huolimatta hoitanut vähintään kunnolla. Mitä nyt ei tuo varsinainen päätietokone toimi, mut taas toisaalta, ihan hyvä, että teen muutakin kun katon pornoa youtubesta -mikä sinällään ei ole edes viihdyttävää. Alien Anal Attack oli hyvä.

Ehkä ens viikolla nukun jo parempia yöunia. Ostin uuden sängyn, pitää nukkua parempia yöunia.
Kaikki jännittää, mut kaikkeen luottaa, varsinaisten suunnitelmien pettäessä, mulla on kuus muuta -yhtä hyvää - suunnitelmaa. Ei mikään mene pieleen.
Tylsää siltin tietää synttärilahjansa etukäteen. Jos mun synttärilahja elää sen muutamankymmenen vuotta, enkö mä saa silläajalla uusia lahjoja lainkaan? Voi vinde. Täytyy taas keksiä hyvä syy lahjoa itseään, eihän sitä ihminen nyt muuten mitään kivaa ansaitse kun kaiken pitää olla perseestä, mennä päin persettä ja tuntua perseeltä.
Naamakin näyttää perseeltä, joskin tiukan talkkaamisen ansiosta terveelä perseeltä.
Jipijaijee.
Toivottavasti saan koneen kuntoon, enkä hyydy. Voispa ihmisestäkin vaihtaa öljynsuodattimen, ni tietäis, että ainakin sen puolesta uskaltaa ajaa vielä. Nyt ei tiedä. Itseasiassa vituttaa venailla ortopedin lausuntoa. Vituttaa venailla.
Hyvin kaikki varmasti menee, vaikkei sitä kukaan sano, mä uskottelen mielelläni itselleni niin, melkein tuntuis siltä kun olis joku, ketä kattois perään.

Isoveljeä pitää lahjoa. Se on kuitenkin maailmanparhaita tyyppejä ever. Harmi ettei olla niin kovin läheisiä, enkä mä oikein osaa. Vien korilisen kaljaa ja sanon: Nyt jumalauta kuuntelet kun avaudun, oot hiljaa ja juot, ja lopuks kerrot, että kaikki on ihan hyvin, jookosta? " -ehkäpä. Rauma. Perjantai. Mun saappaat. It must be Onnella I quess.

Hui, kauhia naama pamahtaa ruudulle kun tulee päiväkirjaosioon. Viimeistään nyt on hyvä senkin puolesta hyvä hölistä tyhjänpäiväisiä aivopieruja.

Tää täydenkuunaika on aina yhtä helvettiä, jossei muuten ni vaikka siks kun on täysikuu. Heräsin viideltä päivällä ja kuulostan muumilaaksonmöröltä. Kieltämättä tukkakin oli omanlaisensa ilmestys kun käveli alas eteiseen. Söpösti könötti kiehkura silmään, siinä sit kaikessa notkeudessani kompuroin rautakangen elefanttibalettitaidoillani nilkan ikävästi särkemään. Se kyl meni onneksi jo. Edes mun keho ei jaksa kipuloida enää. On niin turta joka raaja. Naamakin tuntuu paisuneelta kasalta. Vois kuvitella, että tältä tuntuu botox-ruiskeen jälkeen. Ei tunnu missään, hyvä sekin on tietää, jos kuitenkin selviää vuodesta -12. Ehtiihän sitä kyl kieltämättä menemään ikävästi ruttuun jo tossakin ajassa, ihmekkös tuo toisaalta kuitenkaan, jatkuvasti kun vituttaa ni ei paljon hymyilytä. Onneks pää särkee tasaseen tahtiinsa, ni ihan pienestä vitutuksesta ei edes näkökenttää haittaa.

Enivei.

Kana tietä kulkee sipsuttaa,
tie on liukas,
jalkaa lipsuttaa.
Vastaan tulee jyrä suuri,
kävipä kanalla huono tuuri.
Jyrän alle kana jää,
pyörän alta näkyy pää.
Jyrä painaa vauhdilla hanaa,
ei se huomaa pientä kanaa.
Kun kana pääsee jyrän alta,
tuntuu olo mahtavalta.
Sulat pöyhii ja kuntoon laittaa,
päänsä somasti kenoon taittaa.
Kun on kunnossa viimeinen sulkatukko,
huokaa kana: Olipa kerrankin kunnon kukko!

Pitäkää pääsiäislomanne.

Apteekissa ei ollukkaan 1.8mm neulaa. Ei Kiteellä, ei Tohmiksella, ei edes joensuun yliopiston apteekissa. Noh, siinä vittuuntuessani yllättäviin vastoin käymisessä itseni rei'ittämisen tiellä, päätin ottaa sit sen kinkkuneulan. 2,1 mm. Petyin sen pahuudettomuuteen. Meni täydellisesti, pienellä räpellyksellä renkaiden seikkaillessa. Ei ollut sit torstaiks mitään hyvää leffaakaan telkusta. :/
Olo sekavan hupaisa, kaikki vaan siksi kun oli taas pakko mennä kokeilemaan, että kuinka pitkälle omillaan pärjää. Seuraavaksi testaan jalan amputointia metsäolosuhteissa.
Niin,tai silikonien omaoperointi, lahjois apteekkarin ja morfiini päissään asettelis ite silikonipyssyllä sopivan määrän. Kai joku frendi nyt sen verran voi jeesaa, et ompelee sen sit kiinni. Varmaan itellä alkaa jo mennä sit sit psykoosin puolelle siinä vaiheessa. En kyl tiedä. Olis jännä kokeilla. Tai siirtää itse perseestä rasvaa tisseihin. Osaan mä nyt näköjään neulaa käyttää, ni miksei?

Ihan loistoideoita taas tänään. :)

Huomenna kokeilen sitä kuuluisaa naulalävistystä otsaan.

Tää on jo huono. :( Luulis, että näin isolla rahalla pyörivä firma keksis jotain parempaa kuin perustuslainvastaista holhousta.

Vähän oli hyvä pasila. Huomenna tulee tilaus. Sit piikkiä lihaan ja katotaan mimmosia reikiä jää kehoon.
Vihdoin näin kokonaisen kuningasvision. Vielä kun riittäis terveyttä kaikkeen... Orjatoreja metsästäessä. Tälläsen kokonaisvaltaisen kieltolainaikaan heinällä toimiva hevonenkin on laiton ase. Sääli sinänsä, kasvaa ruusutkin komeemmin kun saisivat paskaa juurillensa. Ympyrä sulkeutuu. Onkalo kuittaa.

Taas liikaa kahvia ja tupakkaa, vaikken edes polta, eikä maha kestä kahvia? Jep, näin mä luulen.

Alkaa tuntua siltä, että yhteinen taipaleemme on loppumassa. Laiminlyön sinua jatkuvasti. Unohtelen pääasiassa, enkä koskaan opi tavoille. Se mun ongelma taitaa laajemmassa skaalassa olla. Vaikka mä kulkisin kuinka kumarassa, ei musta tule 160senttistä pientä ja söpöä blodia (mieluiten vähintään kultalusikka hanurissa). Ei tuu ei. Eikä musta koskaan tule akateemikkoa. Väitöskirjoja teen, huvikseni, en alleviivatakseni yksittäisen sanoman merkitystä laajeman pyörän heittäessä.
Ja jos joskus olisin rehellinen itselleni, ei musta koskaan tule sellaista herkkää ja suloista enkelityttöä, kun mun äänikin kähenee jo sinisestä punasteen tupakoidessa. Saati sitten, että huutaisin jotain. Ja aina mä kiljun, ensimmäiseksi kun tiedän olevani oikeassa, mieluiten ottaisin megafonin, tunkisin sen hanuriini ja piereisin sanomani ilmoille. En siks, että joku joskus edes sanois "vittu miten hieno juttu". No thanks to anybody fucking else. Kreditit tuesta ja avusta. Kunniapokaali välittämisestä ja kuorman kantamisesta stipendi juuri siihen missä oletkin. Välinpitämättömät ahneat kateelliset tyhjäpää paskat on oikeasti alhasinta paskaa, ei sillä, kyllä maailmaa paskaan mahtuu, mut ei mun nurkille.

Siltin, mä olen ehkä jopa kangistuneen mykistynyt kolikon toisenpään edistyksellisyydestä, on oikeasti jengiä jonka ajatusmaailma ei lähinnä turhauta ja nukuta. Liian vähän, I'd say, mutta mikämä mä olen sanomaan, kun mä on eri joka vitun päivä.
Jonkun verran nastaa siltin kävellä himaan ja katsoa, miten vitun siistiä jälkeä on pintaremontin aikana saanut aikaiseksi. Kaikki toimii -by the book, ja tyyli on pettämättömän mykistävä mystiikallaan ja tunnelmallaan. Työhuoneessa on jopa viileämpi fiilis. Toki siellä hengailee kuollut koira kahden elävän seurana ja venäläinenpikkutyttö, minkä silmissä on jotain saatanan kummaa viimeaikoina. Pitäs perkele sitäkin opetella. Venäjää. Eka noi lakijutut himaan, ja sit venäjä, okei. Kuitenkin. Perkele. Mitäköhän vittua olin taas sanomassa itselleni?

Aargh. Perkeleesti menee taas päässä tavaraa. Kai se epe oli oikeassa, ettei pitäs kahvia juoda. Pää hyperaktivoituu ja keho lamaantuu. Perkeleen tyhmä olo.
Aloin tulla katuma päälle.
Ehkä laiminlyön sinua jatkossakin...sillä välin...

http://www.youtube.com/watch?v=ycXBXnZ-j7E&feature=related

//eikun vittu niin, been to businessh
http://www.youtube.com/watch?v=WKYD-cDd_Gs&feature=related

Paineen alla turhamaiset puoleni saivat taas vallan, koko vitun yö metsästäessö _niitä oikeita_ kenkiä. Jep, mut vittu mihin? mitä varten?Emmä koskaan voi ostaa sitä blezeria, ku ei se mahdu uuden kodin autotalliin, lie kielletäänkö sellanen vielä asemakaavastakin. Emmä pääse koskaan tepastelemaan metallikoroillani autotallin laatotusta kumihameessa, ku se duuni mistä minä tulen ei pueta kumia, viimeisenä minkäänlaisia korkokenkiä. Mitä helvettiä mä teen sellasta duunia, etten mä voi koko sen aikana olla minä millään lailla? Mä uskottelen itselleni, että olen paskempi kuin olenkaan, pelkästään siksi, kun mua pelottaa, mitä sitten kun olisinkin huippu? Uudessa kodissa on jo toimisto erikseen, nyt olis kai viimeisiä hetkiä kunnostautua? Niinhän sitä vois luulla. 6 maalamisen jälkeen käytin aikani kengissä, kenkiä metsästäessä tai kenkiä fiilistellessä.

Sitä joskus löytää itsensä niin metkoista mielentiloista, tänäänkin oli monta, vaikken mitään tehnyt.

Sieg Hail!
Facepalm-pic