IRC-Galleria

Helsingissä:

Ensin piestään pari tammisaarelaista ruotsia puhuvaa pikkupoikaa, sitten potkitaan lauma pandanpoikasia hengiltä ja nyljetään ne.

Lohjalla:

Voitonjuhlat.

Mun uus Rolexi on joko pöllitty tai sit oon hukannu sen kännipäissäni..

Itku.

Tässä se kello on, päivää ennen katoamista. Komeahan se oli..

Sitten nähdään kuka nauraa parhaiten kun mä ajan mun upouudella Cadillacilla jyrkänteeltä alas!

Ostin 2-packin Pepsi Maxia ja asensin molemmat pullot jääkaappiin käyttäytymään.

Menin töihin.

Kun saavuin töistä takaisin kotimaahan, ajattelin että nytpä maistuisi ihanan kylmä Pepsis. Korkkaan ekan putelin ja otan huikkaa. Hmm.. Maistuupa erikoiselle.. Oonkohan mä juonu viinaa Pepsin kera niin paljon että alkaa pelkkä Pepsikin maistumaan jo ihan tivolille..? Juon lisää. Siis hyi vittu. Jotain vilunkia tässä nyt on.

Korkkaan toisen pullon vertailumielessä.

Ja kas, sehän maistuu täysin normaalille Pepsikselle. Eli otetaanpa yhteys Pepsin omistajaan, Yrjö Pepsikolaan. Katsotaan saanko jotain hyvitystä tästä herskaisen makuisesta kurjuudesta. Toinen silmä on jo saattanut sokeutua tosta tinnerikolasta perkelevittu!

Vähän sen jälkeen, kun kaksi invalidia yritti piestä minut kaupassa, olin lähdössä Ojamolla asuvalta Heiskaselta ja Routiolle piti päästä. Hankobaanan kautta. Ongelma oli se että mulla oli kaksi fillaria ja molemmat piti saada mukaan. Keksin soittaa Olaville, joka asuu naapurissa, että tulee ajamaan sen toisen mönkelin mun kanssa Routiolle. Ei tosin hajuakaan miksi sinne piti päästä. Muistin että puhelin on sängyllä vieressäni, joten otin sen, valitsin Jannen numeron ja soitin. Puhelin ehti hälyttää joku noin kolme kertaa ja silloin tajusin katkaista puhelun ennen kuin Janne ehti vastata. Tajusin makaavani sängylläni ja ettei kenenkään tarvitse lähteä Routiolle, saati sitten häiritä Olavia. Tai soittaa Jannelle.

Baarissa on hyvä heittää noppaa ihanan tarjoilijattaren kanssa:

Janne tarjoilijattarelle:
"Jos heität ykkösen ni sä tarjoot meille koko illan!"

Tarjoilijatar heittää noppaa ja kuinka ollakkaan, ykkönenhän se sieltä pamahtaa! No, ei koko illan tarjoilua saatu mutta yhdet ilmaiset juomat silti! Uhkapeli on aina uhripeliä. Muistakaa se.

Illalla nukkumaan mennessäni puoli kahdentoista aikaan laitoin kännykän herätyksen soittamaan kello 4:53 Chimairan Down Again biisin. Siinä on kiva piano alussa mihin on mukava herätä, jos noin aikainen herätys nyt vaan ylipäänsä voi olla mukava. Töihin pitäisi kuitenkin löytää aamulla. Havaitsin että puhelimen akkua oli yksi palkki jäljellä, joten olisi hyvä laittaa luuri laturiin roikkumaan yöksi.

Kovin sairas uni. Siis todella, TODELLA sairas. Todella. Lävistin yhden hyvän ystäväni kaulan saksilla, koska hän oli käymässä kimppuuni. Kaikki tapahtui lapsuuden kodissani ja verta roiskui tuhottoman paljon. Ystäväni vannoi kostoa sylissäni viimeiseen hengenvetoon.

Heräsin.

Käännyin unenpöperöissäni katsomaan digiboksin kelloa, joka näytti aikaa 5:17. Viisi, yksi, seitsemän... Meni kymmenisen sekuntia että ymmärsin täysin mitä nuo numerot tarkoittivat. MITÄ HELVETTIÄ?!?! Yhtäkkiä olin täysin pirteä. Pomppasin istumaan, nappasin puhelimeni ja kas, en sitten laittanutkaan sitä lataamaan ja akku oli yön pimeinä tunteina kuollut. Helvetinkyytiä housut jalkaan ja jääkaapista instant aamupala ja pihalle. Työkaveri kun tulee minut aina siinä noin kello 5:20 hakemaan.

Huhhuh.. Olin lenkkeilemässä Karjalohjan metsissä ja ihastelin kaunista metsämaisemaa, kun yhtäkkiä jotenkin onnistuin kolaroimaan jonkun pienen peuran kanssa! Perkele, yritti potkaista takakintuillaan mutta onneksi sain kädet väliin ja onnistuin heittämään otuksen turvallisen etäisyyden päähän ja Bambi tajusi omaksi parhaakseen painua käpälämäkeen.

Jatkoin sitten lenkkiä vähän skarpimpana ettei vastaavaa enää tapahtuisi.. Mutta mitä helvettiä?! Siitä suunnasta johon se peuranpentu katosi alkoi kuulua kovaa puiden rytinää. Alkoi vähän pelottamaan ja menin puun taakse piiloon ihmettelemään, että mikä sieltä on oikein tulossa. Se oli kenguru. Eikä mikä tahansa kenguru, vaan helvetin iso sellainen! Sen kaula oli puiden latvojen korkeudella ja se selvästikin etsi jotain. Se ei hyppinyt vaan tallusti sellaista ihme pingviinikävelyä ja kaatoi puita tieltään. Megakenguru alkoi olemaan jo vaarallisen lähellä, joten pinkaisin juoksuun. Se näki minut heti ja nappasi kiinni pitkällä kädellään. Siellä se höykytti minua puurajan korkeudessa ja tuijotti minua isoilla tummanruskeilla nappisilmillään todella vihaisen oloisena. Hetken se minua siinä retuutti ja sitten heitti minut pois. Lensin puurajan yläpuolella varmaan joku viisikymmentä metriä (oli hienot maisemat muuten ilmalennon aikana) ja osuin kuusen latvaan josta nappasin kiinni. Kiipesin (eli putosin) alas ja näin lähellä kivikon jota kohti lähdin piilopaikan toivossa juoksemaan, koska havaitsin että mahtikenguru tuli taas kipakkaa ravia minua kohti. Suojauduin juuri ajoissa kivien alle ja väliin kun liekit syöksyivät koloni suulle. Se saatana osasi syöstä tultakin! Loppuja en oikein kunnolla muista, mutta hengissä ja vammoitta heräsin sängystäni.

S: "Sunnuntaina ei oo sit treenejä."
O: "Ai mitä? Sunnuntaina ei oo treenejä vai?
S: "Mitä? Ei vai!?


Henkilö A: "Paljon noi makso?"
Henkilö B: "En mene tiedä."
Henkilö C: "Hah, oppi oma puhu!"


J: "Kui sä pelaat farkut jalassa?"
M: "No ku ei mul oo muitkaan kenkii.."
J: ???

Ja lopuksi voin vielä mainita tehneeni tänään henkilökohtaisen maailmanennätyksen puhelun pituudessa!
Nätti 33 minuuttia 49 sekuntia! Kunnia tästä kuuluu toki puolittain toverilleni Olafille! Kiitos!