IRC-Galleria

Kun vuonna -98 aloin seuraamaan tarkemmin FC Barcelonaa, en kai kuvitellut, että vielä 10 vuotta myöhemmin olisin näin rakastunut siihen. Kuulostaa jotenkin naiivilta ja tyhmältä sanoa rakastaa-sana ulkomaisen jalkapallojoukkueen kanssa samassa lauseessa, mutta myönnän sen täysin, että minun kohdallani se pitää paikkaansa. En ole koskaan nähnyt livenä joukkueen peliä tai edes sen pelaajaa, mutta vielä tähän asti se ei ole haitannut. Nyt kuitenkin on tarkoitus lähteä Kataloniaan niin pian kuin mahdollista. Se on kuin pyhimysmatka minulle, matka mekkaan.

Kannattaminen on ollut tuskaa ja juhlaa kaikki nämä vuodet. Muistan 2000-luvun alun Gasparin katastrofaaliset vuodet ja Ronaldinhon ja hänen hymynsä saapumisen. Aina ei ole mennyt hyvin, mutta silti voin kliseisesti sanoa, että yhtään päivää en vaihtaisi pois. En yhtään. Monesti olen kuitenkin toivonut etten koskaan olisi edes kuullut pelistä nimeltään jalkapallo, kun tuntui että nitrojen avulla pysyi enää pystyssä. Silti, niiden ansiosta ne voitot oikeasti vasta tuntuvat hyvältä. Silloin maailma on täynnä vaaleanpunaisia pilviä, vesiputouksia ja sateenkaaria. Niitä hetkiä kokee loppujen lopuksi aika harvoin, mutta niitä hetkiä on valmis odottamaan pitkään.

Vaikka tähän asti suhteemme on ollut kaukosuhde, olemme tutustuneet toisiimme hyvin ja tiedämme toistemme hyvät ja huonot puolet. Pidämme yhteyttä joka päivä. Hieman meillä on ikäeroa, mutta rakkaus ei katso ikää. Tiedämme toistemme historian ja tämä on tärkeää tulevaisuutta ajatellen. Välillä saatamme puolin ja toisin mököttää, mutta sovinto tulee aika helposti. Luotamme toisiimme ja siihen, että mitä tahansa tapahtuikin, toinen seisoo aina toisen vierellä. Emme jätä toisiamme koskaan.



http://www.youtube.com/watch?v=W5r1npU3FJ4&feature=related

Tämän videon tunnelma kuvaa suhdettamme loistavasti.

©JF