IRC-Galleria

Paha olla
Mä yksin oon.
Kärsin mut,
En tahdo hajoo.
Kestän paskaa,
Muttei se hyvältä tunnu.
Kelleen se
Ei näytä mieleen tullu.
Luulin ettei se satu
Eikä se niin tee.
Yksinäisyys on tunne,
Joka sen tekee.
Alitajuntaa tulee
Ettei kukaan pidä.
Ei sellasessa oikein
Itsetunto idä.
Yksinäisyys repii
Ja tekemättömyys hajottaa.
Se sielua riipii
Ja elämäilon kadottaa.

Alitinko aidan?
Ehkä en.
Ehkä liikaa vain ajattelen.

Mietinkö liikaa muita?
Oonhan vain mää..
Miksei sais pitää vaan oma pää?

Risti selkään ja auttamaan vaan!
Mitä siitä jos joku nauraa!
Se on mun idoli ja se on mitä haluun!
Se on mitä täytyy tehä, sen mä jo tajuun!

Risti siis selkään vaan ja laukku kainaloon.
Auttamaan kaikkia, vaik ei palavaan taloon.
Rekan kyytiin; sekaan penkkari hulinan.
Auttamaan, ensiapulaukku mukana.

(c) Joni Mäkinen

Vituttaa,
vituttaa,
vituttaa ku joutuu venyy vaa.

Vituttaa,
vituttaa,
vituttaa ku aina unohtaa.

Vituttaa,
vituttaa,
vituttaa ku ei mikää onnaa.

Vituttaa,
vituttaa,
vituttaa kai välil huviks vaan...

Tossutat mua kuin orjaa.
Kulta vähä käytöstäs korjaa.
Se ei oo itsestäänselvyys että vieressäs oon.
Älä laita mua siitä katoon.
Haukut, määräilet, kiristät mua
ja mun pitäs aina totella sua.
Aina ei jaksa taipuu tahtoon toisen.
Siksi sinuna mullekkin valtaa soisin.
Hyväksyn ja kestän kaiken paskan
ja sulle kiltti olla jaksan.
Jos vain mulle samat oikeudet annat,
etkä mulle kaunaa kanna
jos ja kun samoin käyttäydyn kuin sä.
Ymmärthän, olen vain ihminen mä.

Laktoosiintoleranssi ja kaikkee paskaa...
Kuka tätä elämää muka oikeesti jaksaa?
Liikaa hommaa liikaa duunii.
Ei ees pääse yöllä uniin.

Kroppa jaksaa painaa mut järki on loppu.
Kai joka iikan tappaa tää hoppu.
Ei voi pysää paikalleen, ei voi vähän lepää,
muuten jää jälkeen eikä saa kii enää ketään.

Mun vaan pitää koittaa jaksaa, pitää koittaa jatkaa.
Jatkaa, jatkaa ikuista matkaa.
Ei saa taukopaikkaa eikä liikaa aikaa,
eikä selviytymiseen voi käyttää ees taikaa.

Mummo rakas, kaipaan viel sua.
Ajatuksissani tuun halaa sun luo.
Olit tärkee ja oot vielä.
Enkä haluis olla sun tiellä
matkalla kivuttomuuteen ja rauhaan
mut sua vaan liikaa kaipaan.
Oot mulle rakas nyt ja aina,
Mut älä silmii viel lopullisesti kiinni paina!
Haluun viel kertoo kuinka rakastan sua.
Oot vaan liian iso osa mua.
Oot mun mummo rakkain!
Mitä vaan antaisin et sut takas saisin!

Nostalginen fiilis viestihistorioita selaillessa. Oompa mäki ollu pieni ja "tyhmä" joskus.

Sydän itkee verta,
kun kaukana sä oot.
Ei oo eka kerta,
kun pelkään et katoot.
Tiiän kyl ettet lähtis luotain pois sä näin
Mut raukaudesta sekaisin mietin kaiken väärin päin.
Jos lupaat soittaa mulle,
eikä pian soi mun luuri.
Niin ahdistun ja tuntuu
et kaikkial on vastas muuri.
Jään saartamaks pelon,
ikävän ja surun.
Se hyytävi mun elon,
kunnes murrun.

"Ellei oteta lukuun lapsia (jotka tietävät niin vähän että osaavat tehdä oikeita kysymyksiä) vain harva meistä pysähtyy miettimään, miksi luonto on juuri tällainen, mistä maailmankaikkeus tulee vai onko se aina ollut olemassa, miksi seuraus tulee aina vasta syyn jälkeen eikä päinvastoin, tai onko olemassa jokin raja, jonka tuolta puolen ihminen ei voi saada tietoa. Olen tavannut myös lapsia jotka haluavat tietää miltä musta aukko näyttää mikä on aineen pienin palanen, miksi me muistamme menneisyyden mutta emme tulevaisuutta, miksi kaaoksesta on voinut syntyä järjestys ja miksi maailmankaikkeus on olemassa. Meidän yhteiskunnassamme on edelleenkin tavallista, että opettajat ja lasten vanhemmat jättävät vastaamatta tai antavat epämääräisiä uskonnollisia selityksiä. Jotkut tuntevat olonsa vaivautuneeksi, koska juuri tällaiset kysymykset paljastavat tietämyksemme rajat." (Carl Sagan alkusanoissaan Stephen W. Hawking'in kirjaan Ajan lyhyt historia. 1988).

Miksi vaikeat ja syvälliset kysymykset yleensä sivutetaan elämässä?

Iltainen maitolasi ravitsee.
Auttaa poikaa kasvaa.
Valmistaa kohtaamaan haasteet.
Antaa voimaa aamuun uuteen.
Tukee poikaa ylä- ja alamäessä.
Pelkkä valkoinen neste
vai jotain suurempaa?
Maista!
Niin palaat lasin ääreen uudestaan.