IRC-Galleria

Pieni prinssimme päätti syntyä rv 39+5 :) 11.7.2010<3
Oltiin Jennan (tuleva kummi) kanssa oltu meillä ja vietetty aikaa, ja mulla oli ollut edellisenä yönä paljon kipeitä supistuksia, mut ei kuitenkaan niin tiuhaan etteikö kotona olis viel voinut olla. Siinä illalla tuli sit Tanja (kaveri) kyläilee pitkästä aikaa ja siinä sit tuskailin taas supistusten kanssa. Kaverit yritti kokoaika saada mua soittamaan kättärille että ottaisivat mut jo sisään, mut minä itsepäisenä en halunnut soittaa, vaan odotin kivuliaampia suppareita, vaikka noiki oli iha hirveitä ! Jenna päätti sitte mun puolesta soittaa sinne kättärille ja kertoo mun tilasta, ku itteeni sattu niin hirveesti et tuskin hengitin :D No, jouduin kuitenki puhumaan loppujenlopuks siihen puhelimeen, vaikka vaikeeta se oli.. Sanoivat sit että soitetaan viel ku ollaan lähdössä sinne kättärille ajelemaan, että tietävät sit olla vastassa siel. Jossain vaihees illalla Tanja lähti sit kotiin ja mä jäin Jennan kans kahestaan meille, tarkotuksena et Jenna jää yöks kaiken varalta, ku muu perhe oli jossain :D Siinä jossain vaiheessa, ehkä 11 pintaan alettiin kellottamaan ja kattomaan noit suppareita että onko jo semmosia et pitäis ottaa tosiaanki uudestaan yhteyttä kättärille, ja kyllä, 3-5min välein tuli minuutin kestäviä suppareita sen parin tunnin ajan... Jenna soitti sit taksin ja mä otin yhteyttä kättärille et nyt lähdetään sit tulee. Siinä pariin otteeseen ennen lähtöä soiteltiin Anun (oma äitipuoli) kanssa mun voinnista ja siitä että jos hän lähtis ajelee Kouvolasta asti tänne mun takia ihan vaan tueksi.. Olihan se vähän kurjaa pyytää toista lähtemään siihen aikaan ajelemaan Helsinkiin, mut kun tiesin kuitenki et Anu olis tosi hyvä tuki ja apu, nii päätin sit vaan rohkeesti pyytää sitä tulemaan, ja se ei sille ollu yhtään paha juttu, se sano tulevansa ihan mielellään, onneks :) Hypättiin siinä sit Jennan kanssa taksiin, jonka kuski oli vähän osaamaton, tai jtn, ku kysy heti lähties meilt et, mihin suuntaa pitää lähtee ajamaan.. :D No päästiin me sit lopult perille :D 01:20 mut sit otettiin sisään kättärille ja alettiin seuraamaan pikkusen sydänääniä ja katottiin kohdunsuun tilanne, joka näytti siltä, että olis kahdelle sormelle auki ja kanava hävinny kokonaan. Supistukset voimistu kokoaika ja sain sit semmosen kuumapussin mun selälle ja laitettiin kaks rauhottavaa pistosta tonne lantiolle. Niiden ansiosta melkeen nukahdin, mut supistukset esti unensaannin. Kätilö kyseli välillä multa että joko haluan epiduraalin tai jonkun muun vastaavan, ja mä vastasin et odotetaan viel jonkun aikaa ettei liian aikasin aleta pistelee... Parin tunnin päästä kohdunsuu oli sit sen 5cm auki ja pääsin synnytyssaliin. (Hetkee aikasemmin Anu oli tullu kättärille) Siellä sit supistukset oli niin pahoja, että päätin kokeilla ilokaasua joka ei mulla toiminu ollenkaa, vaa sai mun olon iha hirveeks!! Pääsin sit vesialtaaseen, jos vaikka auttais vähän, mut en mä siel ku sen puoltuntia ollu ku halusin pois. Lähettiin sit "kävelylle" ulkoilmaan ku oksetti niin paljon et oli pakko saada raitista ilmaa... Siinä sit kättärin pääovien edes käveltiin hissukseen ja mä päätin sit oksentaa siihen lähistölle kolme kertaa. Mentii sit sisälle ja sain epiduraalin, ku ei ne kivut mihinkää hävinny. Joku 10-15 min pääst tuntu et olin taivaissa, ku alko kummasti auttamaan eppari :D Siinä samalla sit tippa käteen ja jäinki sänkypotilaaks loppuajaks.. Jonkunajan päästä sain sit lisää epiduraalia, kun aikasemman teho alko loppumaan. Kohdunsuun tilanne katottiin, ja oli 8cm auki. Ponnistuksen tarve oli täs vaihees suuri. Huusin ja puhuin sekavia (niitä ei viitti edes täällä alkaa julkasemaan, liian noloa!!) Mutta joo, tuli siinä huudettua Jennalle ja kätilölle kuitenkin kaikenlaista.. :D Mulle sit sanottiin vähänajan pääst et hiljalleen saa ponnistella mut ei viel ihan kunnol, ku ei oo sitä 10cm auki viel.. Sit alko kiljuminen ku oli jo liian kova ponnistamisentarve, et ei herranjumala :D No sit selviski et paikat on sen 10cm auki, eli sain luvan alkaa ponnistaa. Huusin siin heti aluks et :"eiii en haluuu, mä en oo viel valmis!!!" :D Mut silti ponnistin, ku tuntu et vauva syntyy vaikka väkisin. Kiljuin ja huusin ihan sairaasti, mut ei mua siinä tilanteessa kiinnostanu mitä muut ajattelee, ku mua sattu niin jumalattomasti!! Ponnistusvaihe kesti sen 6min.. 9:41 maailmaan tupsahti sit maailman suloisin pikkuherra, mitoin 50cm ja 3460g :')<3