Viikonloppu oli juhlaa jolloin taistelut ja muistot unohtuivat ja mieli lepäsi mutta nyt meidän kaikkien täytyy pitää yhtä nimittäin on arkipäivä jälleen, eli opettajien valtaan astumis päivä.
Tiistaina en voinut osallistua taistelutoverieni urheaan kamppailuun, vaan jouduin sairastuvalle kipean niskan takia.
Olen pohtinut sitä että pitäisikö kerätä kaikki voimat ja tehdä yhden ison hyökkäyksen joka olisi periaatteessa kaikki tai ei mitään.
Toinen vaihtoehto olisi että ajaisimme opettajat näännytys taisteluun jolloin taistelu kestäisi pitempään mutta vaikutus olisi pitkäaikaisempi ja tuhoisampi.
Nämä kaksi vaihtoehtoa olisi varsin raakoja mutta tavallinen taistelu on käynyt liian kalliiksi että ratkaisua pitää alkaa hakea.
Tänään ei voi hakea ratkaisua vähäisen opiskelija lukumäärän vuoksi sillä olen ryhmäni ainoa paikalla olija, opettajat ovat huomanneet tämän mutta eivät ole aloittaneet hyökkäystä paitsi tulee pari tiedustelu matkaa sinne sun tänne joista olen selvinnyt.
Uskon että opettajat ottavat tilaisuuden ja lepyyttävät joukkonsa huomista varten, huomaa että tämä on jo rasittanut molempia osapuolia.
voisin yksinkin hyökätä koska opettajat ovat nyt niin heikoilla mutta partioiva opettaja on hankkinut uuden salaisen aseen hönkien pahanhajuista ilmaa mikä saa taantuneemmankin soturin perääntymään.
Yhteenvetoni tästä päivästä olisi ollut se että jos meillä olisi joukkoja olut tänään enempi kuin vain minä niin sota olisi jo voinut päättyä.