IRC-Galleria

Oon aikalailla menettäny kaverit mun masennus törttöilyn takia ja vaikea sitä täältä armeijasta käsin on alkaa korjailla. puhelin lasku on varmasti taivaissa. huomenna vedetään ensimmäinen yö metsässä.
Lähtö metsään on huomenna klo 07.30 ja yön yli ja varmaan ylihuomenna taas takaisin joskus päivällä. Minun patteri on btw ainoa patteri joka ei ole lomilla koko kasarmista.

oon ollu 2 viikkoa kiinni armeijassa ja nyt on loma! elikkä naisten metsästys alkakoot ja vois sunnuntaina kännit vetää nyt paskojen viikkojen kunniaksi. maanantaina alkaa taas palvelus :( ELÄKÖÖN LOMAT!

Siis maanantaina armeijaan enkä saa vapaa päiviä ainakaan kuukauteen ku se on armeijan juttu että alku koulutus on rankempaa alussa.

Tulin takaisin Rovaniemeltä 360 € rikkaampana.
samana päivänä kun olin Oulussa niin menin juhlimaan ja olin harvinaisen maistissa XD
Sain 3 uutta kaveria sieltä mikä on toki mukavaa.

Tänään myöskin vanhemmat lähtee Rovaniemelle 3 viikoksi!!! \m/
oma kämppä kullan kallis. <3

Menen kesätöihin Rovaniemelle 3 viikoksi jonka jälkeen lähden armeijaan puoleksi vuodeksi.
eli minua ei näy Oulussa, kuin korkeintaan viikonloppuisin.
Asun siis Rovaniemellä mökillä, saan siellä auton ihan omaan käyttöön.
Ja teen metsätöitä ja muitakin mökki hommia 10€/tunti palkalla, 8 tuntia päivässä, eli 80€ päivässä, eli 400€ viikossa. <3
Ilmoittelen hyville kavereille siitä koska oon Oulussa ku mulla ei oo aikaa tavata kaikkia, mutta Rovaniemellä olisi aikaa vaikka tuntemattomiakin tavata, joka olis suotavaa, ettei tulis mökki höperöksi. XD

Liliths diary.

Days passing by put i'm still lonely, kissing myself for goodnight.
I watch in to mirror but i dont see nothing.
Sitting in the dark waiting for someone to rescue me.
Sitting on the chair waiting for someone to break this silence.
Waiting for myself to go and see the people.
But the sunshine is burning me and the cape is too hot that i'm melting.
Come to me, and be with me, i will not bite i bromise.
I see that my thirst turning me into monster, but the monster is you if you leave me alone.


Werewolf's song.

A new era has begin, lets celebrate as the world is burning so bright, so beatiful.
Everyone is celebrating the world in flames so wide and bright.
the ashes shall be our sign for our victory as we march towards to the new era.
The smoke is in the air, it's so up in the sky, that we dont see the sun.
We celebrate as the smoke is rising from the ruins of the past.
Now they see us and now they feel our anger that they caused.
We march toward bringing our justice to the people who is not merciful.

Joo, mulla totanoin tulee aika paljon kirjotusvirheitä et sorry. >.<
En oikein paljoa välitäkkään siitä mutta kirjoittelen "lähes oikein" jotta teksti pysyy kuitenkin luettavana.
Et vielä kerran sori ja syökää sukkaa... xD

Sillä aikaa kun taudin saaneella maalla oli kiireitä nopeasti kasvavan epidemian kanssa, naapurissa sijaitsee pieni valtio, siellä taas sijaitsee 1 250 000 ihmisen asuttama kaupunki.
Se on paikka jossa siellä koko ikänsä asunut ihminen tietää ne lukuistat kujat ja tiet jotka ovat levittäytyneet pitkin kaupunkia kuin kasa verisuonia.
Siellä on myös laaja keskusta-alue jossa löytyy iso aukio ja paljon monimuotoisia kauppoja, rakennukset ovat yleensä 1900-luvun alkupuolella rakennettuja taloja, se tekee kaupungista monimuotoisen mutta samalla aavemaisen.

Kolmen korttelin päästä keskustasta asuu 31-vuotias mies jonka nimi on Francis Stypgeist, joka tekee työkseen käyntikortteja.
Työ ei ole mielenkiintoinen, eikä liioin hyväpalkkainenkaan, itse asiassa hän vihaa työtänsä, hänellä on 13 työhakemusta eri yhtiöissä paitsi viisi niistä on Paradise shop nimisessä kauppakeskuksessa, pelkästään pääseminen sinne siivoamaan helpottaisi häntä valtavasti, ajatuksissaan hän ajattelee niitä isoja kasveja jotka koristelevat ison eteisaulan seiniä josta avautuu näkymä useisiin kauppoihin jotka on suunniteltu näyttävän tavalliselta kadulta, mutta tämä katu on erikoinen, siellä on todella sileät ja tasaiset kivitiet joiden reunalla on erinvärisiä pieniä rakennuksia omine erikoisineen koristeineen, ei ärsyttäviä valotauluja vaan metalliset opasteet jotka roikkuvat ketjuilla sisääntulo oven yläpuolella.
Haaveilemisen estää työnjohtaja joka on muuten mukava ja leppoisa mutta hänellä on myös outoja pakkomielteitä, esimerkiksi käyntikortit tulee olla siistissä pinossa aakkosjärjestyksessä, hänen pöytänsä näyttää myös joltakin huonekaluliikeen näyteikkuna kappaleelta.
Työnjohtaja ilmoittaa 9 lisää tilausta mikä tarkoittaa 2 tuntia ylitöitä,
tätä uutista Francis ei olisi halunnut kuulla, hänellä oli muutenkin kiire sokkotreffeille jotka alkaisivat puolentunnin päästä, hän kieltäytyi ottamasta työtä vastaan.
Kieltäytyminen johti erimielisyyksiin työnjohtajan kanssa jolla tuntui olevan huono päivä muutenkin, kenties jokin ei ollu ikäjärjestyksessä, tämä antoi Francisille tilaisuuden hyvään syyhyn erota epämielyttävästä työstänsä.
Ennenkuin hän lähti ovesta hänen oli pakko sekoittaa eri käyntikortit keskenänsä, koska hän on aina halunnut tehdä niin koska se oli niin kiellettyä.

Kulkeassaan kotiin päin, hän ajatteli kotiaan joka lähtee lunastukseen ellei hän saa kuukauden päästä vuokraa maksettua, ehkä tuli tehtyä liian hätäinen päätös, hän ei ole saanut mistään hakemuksestansa vastausta paitsi kielteisiä.
Kotiin päästyään ja katsoessaan ulos ikkunasta hän hätkähtää muistaessaan erää tärkeän asian.
"Ei vittu, ne sokkotreffit."
Juostessaan ulos ovesta, samalla vauhdista ottaen mustan pikkutakkinsa naulakosta, hän pinkaisee huimaa vauhtia portaita alas kompastuen kolmannessa kerroksessa saaden hienon nenä verenvuodon, hän ei välitä vaan juoksee ulos ja vilkaisee rannekelloansa vain huomatakseen että on 3 minuuttia aikaa juosta reilu 2 kilometriä erääseen kahvilaan.
Paikalle tultuaan hän katsoo kelloansa, 5 minuuttia myöhässä, ei paha.
Suoristaessaan kauluksensa ja otsahien pyyhinnän jälkeen hän ottaa hyvän ryhdin ja astuu sisään kahvilaan ja etsii 25-vuotiasta naista jolla on sininen pitkä takki ja punaisella nauhalla kiinitetyt oranssit hiukset, onneksi kuvaukseen sopivia naisia on vain yksi.
Francis ottaa rohkaisevan syvän hengityksen ja menee istumaan naisen viereen.
"Mindie otaksun?" francic sanoi.
"Ja sinä olet Francis?" sanoi mindie.
nyökätessään myöntävästi hän huomasi partnerinsa katsovan muualle kuin hänen silmiinsä vaan hiukan alemmaksi hänen huuliansa.
Kun Francis ihmetteli tätä hetken niin mindie kysyi häneltä.
"Oletko ollut tappelussa?"
Franciksen silmät laajenivat ja ihmetteli kysymystä ja vastasi takaisin ihmettelevästi ei.
Mindie osoitti hänen nenäänsä ja sanoi "Sinulla vuotaa verta."
Francis otti lähimmän esineen josta voisi peilailla joka osoittautui olut lasiksi,
hän ilmoitti käyvänsä vessassa siistiytymässä ja lähti lähes juoksien melkein kaataen tarjoilijan.
Pestessään verta kasvoistaan hän kirosi epänormaalia päiväänsä toivoen ettei hänen deittinsä pahastuisi.
Kun hän oli saanut veret pois ja ryhdistäytynyt, Francis meni takaisin kahvilan puolelle jolloin hänen deittinsä ei ollut enään paikalla, edessä oli hyvin vittuuntunut kotimatka.
Oli kerennyt tulla pimeä, kello oli 22.35 ja Francis oli hyvin väsynyt. ja päätti ottaa oikoreitin kotiin kujasta joka oli pitkä ja ohut, hän vältti kujaa koska pimeällä se oli aavemainen koska siellä ei ollut valoja paitsi asunnoista tulevat kajastukset jotka langetti varjoja kadulle.
Kun hän oli kulkenut kujaa reilut puoli kilometriä hän huomasi pimeän hahmon kujan päässä joka tuntui olevan eksyksissä mutta myös erittäin epänormaali liikkeissään, hahmo pysäytti liikkumisensa jolloin vain pää kääntyi katsomaan Francista, Francis jähmettyi paikoilleen jolloin hänellä tuli kylmiä väreitä pitkin kehoa, kuin kylmä tuuli kävisi hänen vartalonsa läpi.
Hahmo otti askeleen lähemmäs Francista, ja Francis oli yhä paikallaan, hahmo alkoi juksemaan kohti,
Francis ei edelleen pystynyt liikkumaan vaikka hän tiesi että hänen oli päästävä karkuun.

Se alkoi vuonna 2045, jolloin kokeellinen lääke teki koe hiirillä uskomattomia parannuksia, hiiret tulivat vahvoiksi, ja parantuivat kaikista edellisistä vaivoista, joka toi niille 2 vuotta lisä aikaa elää, tutkijat olivat onnellisia uudesta tuotteesta joka lupasi hyvää tulevaisuudelle, seuraavaksi pyydettiin lupaa ihmiskokeilla, lupa annettiin.
Tulokset eivät olleet sitä, mitä oli koe-eläimillä, koe ihmiset kyllä parantuivat kaikista vaivoistaan, lukuun ottaen hiv, syöpä, allergiat ja reuma, koe ihmisillä myöskin kasvoi lihasvoimat, mutta menettivät puhekykynsä ja aivotoiminta putosi alemmalle tasolle, he eivät osanneet avata ovia eikä osanneet enään tavallisia sosiaalisia taitoja, he myöskin juksevat nopeaa, miten tutkiat huomasi nämä kaikki?
Tutkijat huomasivat nämä asiat juostessaan niiltä karkuun, nimittäin lääkkeen ikävin sivuvaikutus on uskomaton raivo, raivo joka saa heidät hyökkäämään kaiken elävän kimppuun paitsi niiden jotka kantavat samaa sairautta.

Alkoi tutkimus aseman puhdistus, armeija tuli paikalle, ja ampui kaiken joka hyökkäsi heitä vastaan, siinä kuoli mukana siviilejä jotka yrittivät juosta pelastajien luokse, osa pelastui.
Pelastuneet saivat lieviä vammoja ja haavoja, jotkut loukkaantuivat vakavasti.

Muutama päivä on kulunut, tutkimusaseman havoittuneet alkavat saada ihme parannuksia, nopeat haavojen parantumiset antoi luvan lähettää potilaan kotiin.
Kotona potilaat alkavat saada kamalan päänsäryn, he kävelevät naapuriin pyytääkeen apua, koska puhelimella soittaminen hätänumeroon tuntui vaikealta, naapuri avaa oven, ja pyytää apua tarvitsevan sisälle, sillä aikaa kun auttaja kääntyy kohti makuuhuoneen kännykkää, potilas menettää itsehallinnan ja hyökkää auttajan kimppuun.
Auttaja pääsee pakoon, hän pakenee poliisilaitokselle ja ilmoittaa ikävästä naapurista,
poliisi lähtee matkaan muttei löydä potilasta.
Kohta auttajakin saa kovan päänsäryn, ja hyökkää poliisin kimppuun, poliisit saavat auttajan kiinni ja vievät putkaan.
huomenna koko poliisilaitos on raivon vallassa, se leviää kaupunkiin, koteihin ja pian muihin maihin.
Aluksi sitä ajatellaan siviiliväestön väkivaltaisena mielenosoituksena, mutta siitä tulee epidemia joka vähitellen valtaa koko maata ja muitakin maita, lopulta se karkaa käsistä, armeijaakaan ei saada liikkeelle kuin vain murto-osa koska useimmat on raivon vallassa loman jälkeen.
Nämä armeijaosastot eivät voi tehdä muuta kuin tarjota selvinneille turvapaikka,
mutta selvinneitä auttaminen on joskus suuri riski joka tuhosi monia turvapaikkoja.
Armeija alkaa olla epäileväinen jokaiseen, monta siviiliä kuolee väärin ymmärryksissä.

Silent help

---

Tears what i did not see when my eyes where wide close,
and ears were deaf to the silent word of help.
Help, just turned away for you when you sayd the silent help.
Turn around, turn around, and see the tears of shame,
turn around, turn around, and hear the voice of silent help.
Turn around and don't turn again to lose those eyes of an silent angel.
do you hear those words of silent help.

Now you see, now you feel, just do something those eyes of an silent angel.
now you hear, now you here, just listen those word of silent help.
silent smile, silent stare, do you feel the same when your eyes were closed,
ears were shut, no memory for lost feelings.
you feel something, deep in dream, saw the lost memory of the time you were dead,
had a tear, your knees not stand, falling in to the floor, right thrue down to the ground
peating you down, down in to the floor, down in the floor.
do you think when this all will be just in your dreams.
down in lost books, never think, never see the things of these again.

then you see, opened your eyes, opened your ears.
there she is, all a lonely, so bright, so screaming smile.
don't look, hide your shame, hide it all, under the floor, push it away,
faraway, go away, the shame that are in your head, now away away away.
See the angel, feel the smile. Got the screaming feel inside.
You feel all a lonely, feel for touch, feel for that angel, heart gonna stop.
you not gonna stop, just gonna stand and not gonna fall. ask the hand of an angel.

Now she's silent, now she saying the word of help,
you are down, down again. are you now so proud for yourself?
just take care of her, take in your arms, and dont stop, dont stop stop stop.
Stop those silent words of help. make her smile, so proud.
you love her? not so lonely, holding in arms the beaty angel, so fragile but so in love.