Kaikki jotka minut tuntevat tietävät että minua on kohdannut suurin suru elämässä..
Tänään minulla rupesi fyysisesti tuntumaan olkapäissä taakka jota kannan loppuelämäni..
Katson telkkaria, luen lehtiä, kuuntelen puhelimen toisessa päässä olevaa henkilöä.. kaikki on ruvennut muistuttamaan minua, etten voi enää lykätä tulevaa!
Kaikkeni olen tehnyt, kuitenkin koko ajan tiedostaen että tämä päivä koittaa..
Elämän kuuluu ja täytyy jatkua, mutta niin kuin hyvin tiedätte, ei se aina tunnu oikealta saatika ansaitulta!
Olen ensimmäisessä päiväkirja-tarinassani sanonut että elämääni kuuluu toisten ihmisten arvostelu, vaikkakin se kuuluu vaistaisuudessakin! pieni asia siinä on kuitenkin muuttunut.. Mitä jos kohdetta arvostelulle ei enää ole?!!
Onko elämä etappeja, joista toiseen meillä on kauhea kiire??
Mikä ihmistä piiskaa koettelemuksesta toiseen?
Hyvä kysymys tai ei.. Minulla aika on pysähtynyt, kunnes täytyy taas kiiruhtaa toisaalle..
Uusimmat blogimerkinnät
- Lopettakaa koirien kaltoinkohtelu! 15.10.
- Mazda 03.11.
- saa onnitella!! 17.06.
- synttärilahja 12.06.
- 3 vuotta jo.. 11.06.
- blondit ja autot.. 25.05.
- Laivalla tapahtuu.. 23.01.
- Silence! I kill you 19.11.
- että näin.. 11.11.
- vauva 21.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2009 (6)
-
▼
2008 (14)
- ▶ marraskuu 2008 (2)
- ▶ lokakuu 2008 (1)
- ▶ elokuu 2008 (1)
- ▶ kesäkuu 2008 (1)
- ▶ maaliskuu 2008 (2)
- ▶ helmikuu 2008 (4)
- ▶ tammikuu 2008 (3)
- ▶ 2007 (9)