IRC-Galleria

"Ahdistuslääkkeet" väsyttävät, muuttavat joksikin kuolleesta lihasta tehdyksi robotiksi, tietoisuus kaivaa tunnelin syvemmälle päähän ja tarkastelee tapahtumia kaukoputkella. En syö tätä paskaa enää päivällä...

Naama norsunvitulla; railakkaita kasaribiittejä autoradiosta. Missä sitä nyt taas mennään... Värivalot vilkkuvat yökerhossa, bändi soittaa, lääke naamariin ja energiajuoma. "Ei noin ääliö", omatuntoni ääni sanoo. Voin pahoin. Horjun kotiin kesken keikan.

Laitosjumalat antoivat luvan alkoholiin, hiphurraa. Sulavaa Jazzia ahtaassa kulttuurijuottolassa, jääpalat sulavat ruskeaan. Tupakointia. Harmaa aurinko paistaa sälekaihtimien välistä valkeaan orkideaan. Annan sille vettä ja juon euroshopperin energialitkua. Uni varisee silmistä hetkeksi.

Olen hiljaisuus joka tuomitsee päässäni kaikuvia ajatuksia. Enkelikuoro laulaa ylistyshymniä mielessäni näyttäen kuvia räjähdyksistä matkallani kirpputorille. Meteoriitti pärähtää palasiksi venäjällä alueella, jossa kaikilla on kamera auton konepellillä. Malli mantraa tv-mainoksessa kulutuskutsun pahaa aavistamattoman katsojan alitajuntaan. Olen helvetin väsynyt tähän paskaan.

Vinyylilevy pyörii soittimessa ja auttaa unohtamaan missä mennään. Ajaton hetki on mitä suurin ilo. Ylitodellinen.


Mutta muistakoomme, että elämä on mita suurin riemu ja että tuska opettaa. Ilman sitä ei kivoista asioista voisi nauttia (ainakaan niin paljon).

jee