Voi itku.
Huomenna saadaan Viivi-vauva. Se on oikeen soma pikku koiruus.
MUTTA!
En sitte millään kykene antamaan tuota kissaa muualle. Ei, en edes tykkää oikeasti kissoista. Mut toi kisu on niin eriasia. Se on semmonen pieni luonnepakkaus. <3 Kamala istuksia tässä ja kirjotella kissa sylissä, ku huomenna sitä ei enää oo. ;/ Itkeny varmaan koht tunnin putkella ._.
Oon ollu tässä tilanteessa kerran ennenki.
Mulla oli joku johon rakastuin, mut sain tilalle mun unelman. Ekaks oli Orvar ja tuli tilalle Hansu, ja nyt on toi kissa. ;< Ja viime kertaki oli virhe ja se joskus harmittaa, niin miten äiti luulee et oikeesti luulee et kykenen siihen uuestaan. :( Voi ITKU.
Nyt vaan toivon et Jari suostus ottaa sen ni voisin mennä sinne aina hengaileen. ;) Mut ei se oikeen ollu suostuvainen.