IRC-Galleria

Olipahan taas päivä... no ei nyt nii perseestä kun eilen mutta väsyttää ja vituttaa silti..
Eilinen alko het aamusta todella mukavasti kun kuolin uutinen kaverista tuli, teki pahaa ja pitkään. Yön keikan odottelu fiilikset meni ja vielä myöhään yölläkin tuntui että kaikka tapahtunut ei voinut olla totta. Ei kai sitä tahdo hyväksyä vieläkään, juhannus festarit vaihtuu kaverin saatamiseen viimeiseen lepoon...

Mitä tästä voi ajatella, kummaksua maailman menoa, miettiä tapahtuneen tarkoitusta, ei voi enää olettaa että kaikki on nii varmaa mitä tehdään ensi viikolla tai edes huomenna. Elämän lanka voi näemmä katketa hetkenä minä hyvänsä. päivänä minä tahansa.

Elämä voittaa taas aikanaan mutta koskaan ei voi unohtaa, viikonloppu tulee ja kopistelee jo nyt juhlimaan mutta riittääkö fiilikset... katsotaan...