Sain käsiini kirjeen jonka oon kirjottanu itselleni vuonna 2001.. Surullista huomata etten oo kauheesti muuttunu. En vaan ajattele asioita enää niin paljon.. Siinä kirjeessä luki ne samat typerät haaveet jotka mulla vieläkin on.. Siinä luki et ehkä joskus nauran kun luen tätä, ei kauheesti naurattanu. No ehkä vähän hymyilytti, ei ainakaan itkettäny toisin kuin kirjettä kirjoittaessani. :) Siinä kirjeessä oli monta kysymystä, eikä mulla vieläkään oo yhtään vastausta..
Tai ehkä mä oon muuttunu. Mulla ei oo vastauksia mut mä en tarvii niitä enää yhtä kipeesti ku ennen. En mä tunne kauheesti kasvaneeni mut silti oon, varmaan paljonkin. Vaikka aika kuluu, mä oon silti aina mä. ;)