IRC-Galleria

Olen elänyt pitkän päivän. Aloittanut alusta ja soitellut ihmisille jotka kertovat siitä kuinka osaavat ennustaa tulevaa ja keskustella kuolleille. Olen harmitellut ihmisten pikkumaisuutta äänestää suljetun talon sisältä pois ihminen, joka toi vauhtia toisiin. Olen ymmärtänyt, että tärkeämpää on se, että ei se mitään vaikka jotain vihaa, kuitenkaan "ihan sama" ei saa olla. Ollu paha mieli ja muistot ovat tulleet lähelle. En oikein osaa kertoa siltä miltä minusta oikeasti edes tuntuu. On ihmisiä joita haluisin tuntea, on ihmisiä joita tunnen, mutten haluisi tuntea, on ihmisiä joihin haluaisin tutustua lisää, on myös ihmisiä jotka eivät anna tutustua itseensä. En minäkään osaa myöntää kuka olen, mutta olen se kuitenkin täysillä. En osaa auttaa, enkä pyytää apua. Olen nähnyt auringon loistavan ikkunan läpi ja tuntenut kun pimeys laskeutuu illan kylmetessä yöhön. Joskus toivoisin, että joku vastaisi kun kysytään, joskus toivoisin jonkun sanovan sen minkä haluisin kuulla tai joskus vaan joku hölmö veisi minut mukanaan etsimään kadonnutta sateenkaarta, joka olisi piilotettu arkkuun suuren suuren tammen takana. Nukkuminen vie minut pois tästä päivästä, mutten toivo että se olisi jo ohi. Olen pettynyt, koska välitän, olen harmissani, koska en osaa kertoa sitä niin hyvin. Olen myös vihainen kun minulle ei kerrota totuutta. Pienenä poikana minä halusin olla juuri tälläinen ja juuri näin. Ehkä mun pitäisi olla siis onnellinen. Pian häipyy elämä tällaisenaan ja kiire tulee elää ne hetket joita voin nyt elää. Toivottavasti ymmärrät, eikä edes haittaa vaikket kuule, mutta mä olen sinustakin ylpeä. Lepäämään ja mä en tiedä yhtään mitä kirjoitin, mutta ainakin se tuli aidosti sydämestä!!