ei mulla kauaakaan mennyt kun tätä kirjotin.
tahdon kertoo sulle asioita vieläkin.
ei se auta, vaikka kuinka riideltiin.
haluaisin kysyy sulta et:
"kuka mä oon sulle vastaamaan, ku oma elämäs
on pelkkää harhaa?"
luuleks oikeesti etten huomaa, kuinka sun kasvot
on kuin liekit, hehkuen vihaa.
mutta mahdatko sä tajuta, ettet päässyt kahleista?
mut musta tuntuu et mä pääsin!
ne puristi mua liikaa, ei ollu omaa tilaa.
NYT ON, näin on paljon parempi!
ja kaiken tän jälkeen yhä ja edelleen..
_________________________________________
SEISON OMIEN SANOJENI TAKANA,
EN KADU MITÄÄN,
EIKÄ MULLA OO MITÄÄ MENETETTÄVÄÄ!
_________________________________________
..onko sulla asiat näin?