Paholaisen musiikkia kunnan kannustuksella
Huolimatta viime vuosien kansainvälisestä menestyksestämme rock-musiikin saralla, liittyy nuorten populaarimusiikin, erityisesti sen raskaamman päädyn, harrastamiseen edelleen koko liuta ennakkoluuloja vanhempien ja niin sanotun establishmentin suunnalta: miksi ihmeessä pitäisi tukea toimintaa, joka kannustaa viinan juomiseen, huumeiden käyttöön ja pahimmassa tapauksessa saatananpalvontaan?
Aivan varmasti pitää paikkansa, että treenikämpillä juodaan kaljaa ja saatetaan polttaa pilveäkin perjantai-illan kunniaksi. Mutta usein unohtuu se, ettei tämä ole leimallisesti ainoastaan bändipoikien ja -tyttöjen parissa tapahtuvaa toimintaa. Päinvastoin kun muistelen omaa kultaista nuoruuttani Pasilan legendaarisen nuorisotalo Narrin yhden treenihuoneen vakioasiakkaana, kääntyy kuva dokaavista rokkiteineistä aivan toisinpäin. Perjantaisin pahimmassa tuiskeessa olivat itse asiassa ne kaikki muut, talolla lähinnä kuuntelijoiden ominaisuudessa hengailevat. Me olimme aina liian kiireisiä laittaessamme sointua toisen perään. Myönnetään että sittemmin varsinkin ulkomailla keikkailtaessa on suomalaista mainetta tullut pidettyä yllä juotujen viinapullojen määrää hehkuttamalla.
Todellisia boheemeja rock-muusikoita on meillä muutenkin Hanoi Rocksin lisäksi enää harvassa. Joidenkin etenkin nuorten tyttöjen suosimien orkesterien ”sekoilut” hotellihuoneissa ja bordelleissa vaikuttavat nekin lähinnä laskelmoiduilta mediatempauksilta. Vaikka ehkä sitten ammattimaisella asteella voi sanoakin, että ”raskas työ vaatii raskaat huvit”, näyttäisi kunnianhimoinen musiikin harrastaminen ennemminkin tuovan motivaatiota ja merkitystä nuorten elämään kuin suistavan heitä päihdehelvettiin.
Titus Hjelm
Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimuksen yliopistonlehtori
= xD yeah right.. go fuck yourself bitch!