IRC-Galleria

Hän oli täydellinen.

Hän oli juuri sitä mitä tyttö oli aina kaivannut.

*Tyttö käveli yksin katua pitkin. Vain katuvalot valaisivat tytön matkaa. Kuu loisti kirkkaasti, ja tähdet tuikkivat. Vaikka autoja ei kulkenut ja katuvalot vilkkuivat, ei tyttö pelännyt. Hän ajatteli vain poikaa, jonka luokse oli matkalla.

Tyttö oli jo lähes perillä kun katuvalot hänen perässään alkoivat sammuilla. Mutta silti tyttö käveli tyynesti eteenpäin. Häntä ei hetkauttanut koira, joka murisi aidan toisella puolella, eivätkä humaltuneet miehet kadun toisella puolella. Tyttö oli niin onnellinen löydettyään jonkun, ettei voinut ajatella muuta.

Pian tyttö ja poika tapasivat toisensa. He kävelivät pimeää metsäpolkua pitkin, pojan opastamana. Poika lupasi näyttää tytölle maailman kauneimman asian, itse tytön jälkeen.

Rakastavaiset saapuivat pienen kallion juureen. Kallion jyrkänteiden välistä virtasi pieni putous, joka johti pieneen lampeen. Lampi hohti kauniisti kuun valossa. Lammen rannalla oli iso kivi, jonka päälle poika kiipesi. Hän ojensi kätensä, ja tyttö tarttui siihen. Poika veti tytön kivelle, ja he istuivat yhdessä kuun valossa.

Poika ei ollut hymyillyt tytölle koko iltana, ja tyttö oli ihmetellyt asiaa. Hän ei kysellyt pojalta asiasta, vaan nojautui tätä vasten. Hetken jälkeen tyttö tunsi lämpimän kyyneleen putoavan poskelleen, tajuten sen olevan pojan kyynel. Tyttö havahtui ja katsoi poikaa.

Poika sanoi vapisevalla äänellä: "Anteeksi.. Nojaa vaan.." Tyttö vastasi tiukasti, mutta lempeästi: "Onko jokin vialla..?" "Ei ole. Ei minulla ole hätää.." poika vastasi. Tyttö jatkoi: "Mutta...?" Poika: "...Mutta rakastatko minua?"

Tyttö häkeltyi.. Totta kai hän rakasti! Tyttö halasi poikaa ja suuteli tätä. "Totta kai rakastan! Olet maailman ihanin ihminen ja olet parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut!"
Tyttö hymyili pojalle, ja painautui tätä vasten. Poika huokiasi syvään: "Niin minäkin sinua.."

Seuraavana päivänä poika ei tullut kouluun. Tyttö vietti koko päivän yksin. Hänellä ei ollut kystäviä, eikä kukaan puhunut hänelle. Tunneilla hän katseli ikkunasta pihalle, ja päätti mennä pojan luo koulun jälkeen ottaakseen selvää miksei tämä ollut tullut kouluun.

Kun koulu päättyi, tyttö kiiruhti pojan kodille. Pojan äiti avasi tytölle oven ja tytön kysyttyä missä poika on, äiti sanoi luulleensa pojan olevan koulussa. Äiti kutsui tytön sisälle ja sanoi, että tämä voisi mennä odottamaan poikaa tämän huoneeseen.

Ensimmäisenä huoneeseen astuttuaan, tyttö huomasi siistillä pöydällä kirjeen, jonka päällä luki hänen nimensä. Tyttö käveli pöydän luo, heitti reppunsa nurkkaan, istui pojan tuolille, ja avasi kirjeen.

"Rakkaani, olen pahoillani, mutten voinut kertoa sinulle, enkä vanhemmilleni asiaani kasvotusten.

Olen perheeni ainoa lapsi, kuten sinä. Vanhempani ovat aina pitäneet minua täydellisenä ja minua on aina hoidettu hyvin jottei minulle kävisi mitään. Siksi en voinut kertoa vanhemmilleni. Sinulle en voinut kertoa koska olet minulle liian rakas.

Sinulla on ollut rankka elämä, ja tiesin olevani sinun ensimmäinen ja ainoa ystäväsi ja elämäsi rakkaus. Pelkäsin tämän tiedon satuttavan sinua liikaa.
Minä en halunnut päättää elämääni lukkojen takana enkä ihmisten edessä - niinpä päätin tehdä tuskastani lopun, ja esitellä paikan sinulle, joka tulee päättämään minun matkani."

Luettuaan kirjeen tytön silmiin kihosivat kyyneleet. Hän ymmärsi, että poika, hänen ainoa ystävänsä, oli poissa. Tyttö juoksi itkien alakertaan ja ovesta ulos. Pojan vanhemmat olivat tulleet katsomaan mitä oli tapahtunut. Tyttö oli juossut metsään itkien.

Kirje oli pudonnut lattialle ja pojan vanhemmat lukivat sen. Itkien he käpertyivät toisiaan vasten.

Tyttö juoksi metsäpolkua pitkin. Sitä samaa polkua jota poika oli edellisenä yönä häntä johdattanut.

Pian metsän siimeksestä aukesi aukio, jota ympäröi kallio. Aukiolla oli lampi, jonka vieressä makasi poika.
Tyttö tunnisti pojan heti. Tyttö juoksi pojan luo ja tärisevin käsin kosketti pojan kylmiä poskia.

Tyttö itki ja huusi. Hän huomasi pojan kädessä kirjeen, ja aseen. Vapisevin käsin tyttö otti kirjeen pojan kylmästä kädestä, ja luki sen.

"Rakas, tiesin että tulet lukemaan kirjeeni ja löydät tiesi tänne. Nyt kerron sinulle, minkä takia olen lähtenyt luotasi.
Minulla oli vakava sairaus joka sai minut kärsimään. Sairaus tuotti kovaa fyysistä sekä henkistä kipua ja tuskaa. Minulla oli enää yksi päivä aikaa elää.

Viimeisenä yönäni toin sinut tänne ja saatettuani sinut kotiin, palasin tänne ja jätin kaiken taakseni. Muista että vaikka kuinka kävisi, minä rakastan sinua aina."

Tyttö itki, ja vapisi. Millään ei ollut enää väliä. Poika oli poissa. Itkien tyttö painautui poikaa vasten, ja otti aseen pojan viereltä.*