Johtajat keskustelivat. Toinen kysyi toiselta, miksi tämä oli
erottanut sihteerinsä.
Hän kertoi: Kaksi viikkoa sitten oli minun 45 v syntymäpäiväni. Enkä
ollut kovin innoissani, kun aamulla heräsin eikä vaimo edes
onnitellut
saatikka antanut lahjaa. Hän ei sanonut minulle edes hyvää huomenta.
Ajattelin, että sellaisia vaimot ovat, mutta lapset sentään
muistaisivat.
Sitten heräsivät lapset, mutta kukaan heistä ei sanonut sanaakaan.
Sen jälkeen menin toimistolleni. Tunsin itseni hyvin
masentuneeksi ja
pettyneeksi. Kun kävelin toimistooni, sihteerini sanoi: "Hyvää
huomenta ja hyvää syntymäpäivää!" Se sai minut tuntemaan oloni
hieman paremmaksi.
Työskentelimme iltapäivään asti jolloin sihteerini koputti oveen ja
sanoi:
-"Tiedätkös ulkona on hyvin kaunis ilma ja on syntymäpäiväsi.
Mitäs jos
mentäisiin päivälliselle." Niinpä me menimme pieneen viehättävään
maaseuturavintolaan.
Joimme parit martinit, päivällinen oli loistava, ja meillä
oli todella
hauskaa. Sen jälkeen piti palata toimistolle, mutta hän sanoi: "On
niin kaunis päivä, onko meidän pakko mennä vielä toimistoon?"
"Enpä usko" vastasin, jolloin hän ehdotti menemistä hänen
asuntoonsa.
Niinpä teimmekin ja joimme vielä martinit ja poltimme savukkeet.
Sitten hän sanoi käyvänsä vaihtamassa päällensä jotain
mukavampaa, jos
sinulle sopii. Vastasin myöntävästi. Hän meni
makuuhuoneeseen ja noin
viiden minuutin kuluttua hän tuli takaisin syntymäpäiväkakku
sylissään.
Perässä kävelivät vaimoni ja lapseni, he kaikki lauloivat "Hyvää
syntymäpäivää".
Ja minä istuin muina miehinä sohvalla munasillani odottamassa.