Olipa kerran kuningatar, joka sai pojan
niin ruman ja epämuotoisen,
että pitkän aikaa epäiltiin
tulisiko tästä lainkaan ihmisen näköistä.
Muuan haltiatar, joka oli läsnä hänen syntymänsä hetkellä,
vakuutti kuitenkin ettei se estäisi häntä olemasta miellyttävä,
sillä hänestä tulisi hyvin älykäs.
Seitsemän tai kahdeksan vuoden kuluttua naapuri valtakunnan
kuningatar synnytti tyttölapsen.
Maailmaan tullut tyttö oli kaunistakin kauniimpi,
ja kuningatar riemastui siitä siinä määrin,
että pelättiin liian suuren ilon vaarantavan hänen terveytensä.
Läsnä oli sama haltija joka oli todistanut pojan syntymää,
ja hillitääkseen kuningattaren iloa hän ilmoitti tälle,
että pikkuprinsessa ei saisi lainkaan älyä eikä henkevyyttä
vaan pysyisi yhtä tyhmänä kuin kauniinakin...