IRC-Galleria

yksi erehdys
toinen hairahdus
kolmas kolhu
käyvät kohtaloksi

olet loppu
voimaton
väsynyt elämään

salaat sen kaikilta
pidät pahan sisälläsi
viimeiseen askeleeseen

hetkeksi pimenee
herään
olet poissa
matkannut kauas

jätit ikävän
kyynelten täyttämän meren
veit jalat elämältä
jätit minut yksin talsimaan
elämän mittaisia askeleita täyttämään

otit siivet ja lensit

olisivatko sanat auttaneet,
saaneet jatkamaan
uutta polkua etsimään
tahdoit lyhemmän, suoremman
kivuliaamman reitin

polun kauniiseen valtakuntaan

tulenko perässä vai jämähdänkö tähän?
muserrunko vai jaksanko nousta pystyyn?

mitä jos elämä vie minutkin.
ottaa ohjat käsiin
enkä jaksakaan taistella vastaan
samoin tavoin kun sinulle lupasin.
vannoin pysyä täällä
vaalia muistoasi
elää niin kuin sinä olisit halunnut elää.

nyt katselet minua ylhäältä päin.
ajatuskin sinusta satuttaa
silti saat minut hymyilemään

kysymyksiä paljon avoinna
eikä enkeleillä ole sanoja.

kuuntelen tuulta, sekään kerro totuutta
mielessäni kuulen sanat
unissani näen sinun hymyn
nyt se hymy on vain muisto
tummassa mielessäni
kauniilla sävyillä maalattu sielu
joka valtaa silloin tällöin sisimpäni.