Isompana kokeilee kuka merkitsee ja usein sen tajuaa vasta kun se on jo merkitsemätöntä.
Asioilla ei tosiaan ole tapana korjaantua itsestään! Aika ei paranna haavoja eikä auta unohtamaan se antaa toiselle madollisuuden laastaroida ja paikkailla. Joskus haavasta jää arpi varsinkin jos se liian usein auki revitään! Tein mitä vaan sanoin mitä vaan ikinä en voi muuttaa sitä paskaa mitä ihmisille olen tehnyt! Julmasti olen murskannut kaiken mitä muut on kasannut ja kaatanut kaiken ihmisten niskaan jotka minua rakastaa! Pian sitä huomaa että kaikki se omatahto kaikki mitä on! oma luonne toinen yrittää hävittää sen! Sen kuka minä olen! Ja kaikkein pahimmalta tuntuu tajuta että tietoisesti antaa toisen tehdä sen! Tajuaa ettei ole enään se ihminen joka oikeasti on! Aina ollu tapana määrätä ja kiukutella oma tahto läpi ja aina saanut sen! Sitten tulee ihminen joka ei anna yhtään mitään läpi liian samanlainen. ennen kukaan ei olisi voinut alistaa minua! saada niitä asioita jotka minä olin! Minä oli omahyväinen kusipää jolle kukaan ei merkannut mitään vaan alisti nöyryytti ja käytti muita hyväksi! Pienestä asti olen ollut tosi tempperamenttinen se minä olen AINA! vaikka ne asiat alkaa häviämään muiden nähtävistä!