IRC-Galleria

ää. ellei joku nyt pyydä muo juomaa jonnekki tänne p-vuoree päi nii meen koneelt ja alan lukee:D tai kattoo frendei. Nii.:D:D:D NII! mut se kirja ois anne frankin päiväkirja nii emt viittiks:P

pitäs mennä käymää varmaanki suihkus nii vois sit lähtee pikkuhiljaa:D hehee... Oon hiukan hidas tänää:( Heräsinki joskus puol kaks ! ja menin nukkuu jo aikasi !;o WTF

Nii moni ihmine on pois lähteny, liian monet jäähyväiset ollaa jätetty,
nii, osa on kuollu pois, toine puoli potee joka aamust morkkist,
jotkut hyvästelen ku tiiän etten nää niitä enää, vaik käveltäs joka päivä saman koulun käytävää,
parhaist ystävist pahimpii vihollisii, halit muuttuu nyrki iskuihi,
mikää ei oo pysyvää, aidon ystävyyde kuuluis olla kestävää,
silti kaikki menee aina hajalle, joku pilaa aina kaike.

Ollaan kummatki syyllisii, ois pitäny pitää yhteyt viel ku pystyttii,
nyt on liian myöhäst tajuta enää, kui ystävät on jotai nii tärkeää,
ei saa antaa minkää tulla välii, oli se sit viinaa tai jätkii.

Ne kaikkein rakkaimmat, on ne pahimmat,
mut myös parhaimmat, niitte kans kuuluu kestää riitoi,
eikä sii välis saa olla velkoi, kostoo ei haudata, ja anteeks aina annetaa.
Ja ku toisel on huonopäivä, sen saa näyttää,
ystävyyde pitää se kestää.
Mut entä ku huonoi päivii on joka päivä, entä ku riitoi on kakskytneljä,
ku puhutaa, vaa huudetaa,yritetää toisiimme unohtaa,
ei se voi olla oikein, ystävyyde pitäs olla kaunein,
sillo ku on toisest viiko erossa, pitäs tuntee kaipuuta,
pitää odottaa, haluu nähä toista,
ent ku kaikki onki toisi, haluu vältellä,
huutaa paskat julki, mennä pätee kännissä.

Pitäkää niistä kii jos niit on, vaiks vaikeetki se on,
se on sen arvost, mut vaa nii kaua ku se oikeesti sitä on.

Arvatkaa kuka sai oman lainas olevan kannettaava ;D

ollaan tääl laural nooran ja mirkan kans:) Hauskaa on, vahditaan lauran koiraa. =))

Koivu ja pihlaja kasvoivat keittiön ikkunan alla melkein toisiinsa kietoutuneina. Vaikka ne olivat niin lähellä toisiaan, pihlajan suurin huoli oli, miten se herättäisi koivun huomion. Koivu puolestaan unelmoi pihlajasta, mutta sitä se ei voinut sanoa. Eihän sen sopinut näyttää liian innokkaalta. Mutta pieneksi vihjeeksi se kasvatti suloiset hiirenkorvat.
- Voi, kuinka hän on sievä! Pihlaja huokaili, - Mutta varmasti hän ei katsahdakaan meikäläiseen!
Ja tehdäkseen vaikutuksen koivuun pihlajakin kasvatti itselleen terhakat lehdenalut.
- Pihlajakin on puhjennut lehteen, koivu huomasi. – Eiväthän minun pienet silmuni ole mitään hänen silmujensa rinnalla!
Ääneen se ei kuitenkaan sanonut mitään, kasvatti vain lehtensä täyteen mittaan.

Koivun lehdet tuoksuivat ja havisivat, ja pihlajan pää meni aivan pyörälle.
- Voi kuinka hän on upea! Pihlaja humahti. – Ehkä hän ei huomannut silmujani. Tai ehkä hän pitääkin vain täysin puhjenneista lehdistä.
Ja niin pihlajakin kasvatti itselleen lehdet, moniosaiset ja sirot. Koivu tarkasteli niitä syrjäsilmällä ja tuumi:
- Tuohon minä en pysty! Ei pihlaja voi minusta välittää, minullahan on vain yksinkertaiset lehdet. Minun on kai korostettava muita puoliani.
Ja se tupsutti oksilleen siitepölypuuteria, heilautti lehviään ja vilkaisi pihlajaan.

Varmuuden vuoksi pihlajakin lisäsi kukkiinsa deodoranttia näyttääkseen, että piti huolta raikkaudestaan. Mehiläiset ja perhoset melkein pökertyivät tullessaan imemään mettä.
- Vau, mikä tuoksu! Ne surisivat pihlajan ympärillä. Mutta koivu ei ollut niitä huomaavinaan. Se keskittyi tuudittelemaan peipposen poikasia, joiden koti oli sen latvassa.
- Kuinka hän on suloinen, pihlaja suhisi hellästi. Ja niin äidillinen!
Mutta koivulle se ei tohtinut sanoa mitään.

Sitten saapui syksy. Koivu päätti muuttaa tyyliään. Se antoi kampaaja Pohjantuulen muotoilla hiuksensa ja värjätä ne kullankeltaisiksi. Sitten se odotti latva kallellaan, mitä pihlaja sanoisi. Tämä oli aivan mykistynyt. Miten tuollainen kultakutri voisi katsahtaakaan, pieneen, väärärunkoiseen pihlajaan? Hänelle piti varmaankin tarjota jotain vaivan erityistä! Niinpä pihlaja kasvatti itsensä täyteen hehkuvan punaisia marjoja.
Voi, koivu ajatteli. Hän tekee kaiken paremmin kuin minä. En pysty antamaan hänelle mitään. Minä luovutan!

Ja kun syystuuli alkoi puhaltaa, koivu antoi vastustelematta tempoa irti kaikki lehtensä. Pian se seisoi hentona ja viluisena sateessa. Samoin kävi murheellisen pihlajan. Tilhet lehahtivat sen oksille ja nokkivat kaikki marjat. Molemmat puut värisivät vierekkäin syysmyrskyssä, ja kyyneleet valuivat viljanaan kummankin oksilta. Sateen turvin ne uskalsivat itkeä vollottaa sydämensä pohjasta.

Silloin ne sattuivat vilkaisemaan toisiinsa.
- Miksi sinä itket? Ne kysyivät toisiltaan melkein yhteen ääneen, ja nyt ne olivat aivan paljaita toisilleen. Pihassa kävi kova kohina, sillä niin kiire puilla oli kertoa toisilleen toiveensa ja pettymyksensä ja lohduttaa toisiaan. Niillä ei ollut toisilleen enää mitään näytettävää, mutta kumpikin piti toistaan maailman kauneimpana puuna.

Kun talvi tuli, lumi leijaili lempeästi niiden ylle. Sen suojaisessa verhossa ei enää erottunut, mitkä oksat kuuluivat koivuun ja mitkä pihlajaan, eikä sillä ollut enää mitään väliäkään. Ei ainakaan niiden omasta mielestä, eikä tilhienkään.

Haluuks halkoo HÄH HÄ HÄ???!?!?!?
Menkää te vaa rapsuttelee tulitikkui nii mä ja jenna hakataa halkoi:DDD

Me Koo Ällät<3:D

Eile Pääkkäris eka med safia, teme ja mikko sit noora ja safia ja lopuks Valtteri och Noora.:) Ja sit iha iha vikana Valttu, noora ja teme :DD <3

IHANAA oon kotona !:D !!!<3 Leiri oli ihan kiva, semmonen laaaavly;)
Meil oli ihanat isoset, ihanat leiriläiset ja kauheet pappi ja nuoriso-ohjaajat.: DD
Kiiitti siis isosille; Ansi, Jaana, Suski, Elisa ja Mikki:)
Kiitti leirikavereille; Marissa, Janita, Jenna KL <3, Marisa (mun mies)<3, Noora (mun pulu<3), Anna, Viivi, Johanna, Allu, Juuso, Tomi (V-city bombeeer:D), Kalle ja Joni:)
Te teitte täst kivan<3 Ja hei, en ikinä unoha ponileikkii enkä meiän piisii<3:)
"Thank you for the friends we eat, YAM YAM, Thank you for the foods we meat, What fun, Thank you for the birds who sing ling ling, thank you Lord for everything, Sing it again ! <3:)"

Ja vaan me tehtiin Mafiosost uus peli riparil! Vaan me tajuttii se;)
Mut hyvää ystävänpäivää kaikil ja muistakaa; ALEEE BUUUJAAA:D

Katariinan Srk: 310 11.-18.7.-08 Heinänokassa, Kallion puolel:) <3

Voiha helvetti. Nyt viikoks läskileirille niitte hullujen kanssa:D Meiät ammutaan sit sänkyihi, mut se pappi löytyy jostai komerost ku se on tukahdutettu tyynyil (kiitos nooran..) :D
Mä vähän pelkään että sekoon siel jos en saa tarpeeks tupakal käytyy:D No onnea jenna,marisa,janita ja noora, saatte sietää mun niksojani<333:D NÄKYY VIIKON PÄÄST<3 (paitsi noi muijat nii nähää keskustas 15.45 oki?) ;D (eiku aikasemmi mä ja noora ollaa jo 15.00 sie!!!)

msn messenger kysy.jos@kiinnostaa.com <

---

ei kiinnosta, kulta<33:D (oikeesti mul on se jo<3)