kyllä oli taas sydämentykytyksiä,ja jalanvavistuksia,kun lähtee ensimmäistä kertaa syksyllä lunta auraamaan (25 cm tiellä :F)
noh,muutenha meni ihan ok,mutta eräässä mutkassa,joka viettää alaspäin sillain kivasti sisämutkan puolelta,niin lähtikin kone sitten liusumaan ojaa kohti. kävelyvauhdissa. minkäs siinä teet. et mitään! :D noh,lopputulos:
sain toisen etupyörän ensin liu-utettua ojaan,ja sitten olikin mietintäpaussi. koneessa 1 pyörä ilmassa,ja suhtkoht kallis kone. :F ei muutaku jotenki sumplin toisenki etupyörän ojaan,siitä sitten ojan yli pellolle :D
mutta kyllä tykytti sydän,ja jalka vipatti kovasti sen jälkee :)
sarjassamme: olisi voinut henki mennä,mutta suunnaton ego auttaa. :F