Ai hitto. En oo ikinä, ___ikinä itkenyt millään keikalla näin paljon kuin eilen. Itkin ja itkin, vaikka kyyneleet loppuivat, istuin maassa keinutellen itseäni ja hoin koko ajan "Versailles, Versailles, Hizaki, Kamijo, Versailles..." ja sitä rataa. Näytin varmasti hullunkuriselta ohikulkijoiden mielestä :D
En vieläkään täysin käsitä, että näin bändin livenä. Bändin, joka merkitsee minulle jotain niin suurta ja tärkeää. Näin kaksi idoliani lavalla, henkilöt jotka ovat auttaneet minua vaikeina aikoina, joiden blogimerkinnöille olen nauranut ja awwitellut, jotka ovat minulle niin älyttömän tärkeitä. Ja kuten arvasin, tunnistin kaikki biisit(erityisesti PRINCE oli suuri yllätys, en olisi arvannut heidän soittavan sitä!) ja osasin laulaa mukana suurimmassa osassa kappaleissa. Nyt ääneni on ihan kuollut :s
Tällä hetkellä olen suunnattoman onnellinen, mutta myös ärsyyntynyt. Joku idiootti(anteeksi) huusi SERENADEn aikana. Sillä hetkellä en jaksanut keskittyä syyllisen paikantamiseen, mutta nyt jos näkisin tämän tyypin, en vannoisi pysyväni rauhallisena. Se on kuulkaat pyhäinhäväistys pitää elämää SERENADEn aikana!
Mikään muu bändi ei ole tainnut saada puolta yleisöä itkemään, hmm?