Sä tiedät sen kysymättäkin
elämän ohjeita älä kysy räppärilt
saati sit rokkarilt, ne on koppavii
Ku näät mut telkkaris, sä laitat toosan kii
Sä et tahdo sitä sun poikalapselles
Se voi alkaa tarhatätejään katselee,
lähtee himasta syljeskelee,
tekee ihan mitä vaan sen yhtyeen eteen,
leikkaa keesin, imee spadduu
Sen huoneesta lähtee hirvee katku,
eikä se edes vastaa, ku kysytään
Ja mikä pahinta, ni se on pysyvää
Ei pahemmin viittaa vaan kiroilee,
rehtorin kanslias vinoilee
Eikä sekään taida pysyy enää salas sult,
mitä niiden keikoilla tapahtuu.
Ei se oo meidän syy,
mä en aio elämääni kyllästyy
Me tehään just niinkö halutaan,
eikä huomisest oo hajuukaan
Ei se oo meidän syy,
mä en aio elämääni kyllästyy
Me tehään just niinkö halutaan,
eikä teidän kuulu tajuukaan
hu-hu