Voi mama, jos mutsi olis tienny miten kivaa aavikolla voi olla se ei ois sanonu mulle et "pida hauskaa" :D Maastoautoilu aavikolla nayttais ainaki taalla olevan ihan aito extreme-laji. Ajettiin siis ensin paiva aavikolla, sit pystytettiin leiri keskelle EI-MITAAN. Meita oli siis 6 auton seurue, mun hostperheeni lisaksi naapureita ja tuttuja naa muut viis. Illalla oli yhdensortin fiesta, hulluna kaikkee hyvaa ruokaa, nuotio, musiikkia, uskomattoman kirkas kuutamo ja tahtia. Aamula kerailtiin kamat ja matka jatku, ja sit alkoi taa extreme-osuus. Alkaa kysyko multa, mika sen "TIEN" nimi oli, ma unohdin ku pelkasin niin :D "Tien" pinta oli sellasia lihavan ihmisen mahan kokosia kivia jos ei isompiakin, ja valilla irtohiekkaa. Ajettiin jostain maailman korkeimmalta vuorelta (josta ylaalta oli USKOMATON nakoala kuolleellemerelle!!) alas maailman jyrkimpia rinteita, silleen etta se "TIE" oli nippanappa auton levyinen, taynna siis niita kivia niin etta aina oli joku rengas ilmassa, ja vieressa joku sadan metrin pudotus :D Ma upotin kynnet penkkiin ja mun kuski (olin siis jonku muun kyydissa ku Modin, mun hostisan.) vaan nauro ja sano et "don't worry, there is no danger because we are cautious and aware and keep looking around. Danger comes when you are sure that you really CAN do something" tai jotain tuohon suuntaan. Turha pyytaa multa kieliopillisesti oikeeta englantia kun vasyttaa nain :D No, anyway, pahimman pudotuksen jalkeen sekin kylla myonsi etta NYT pelotti ja tosissaan! Mulla ei oo varmaan ikina ollu nain hauskaa. :D Nyt tama tytto painuu suihkuun ja unille, huomenna alkaa mun viikon orjapesti suolakaivoksella (eli siis kaivauksilla suolasella kuolleellamerella). Kommenttia tulemaan, honeys! Ette usko, vaikka kuin tasta kaikesta nauttii niin ikava on<3