Älkää enää jaksako esittää että välitätte tai olen teille mitään ikinä merkinnyt.
Mä oon vaan niin loppu ja väsyny. Paha olla, mutta ei pysty itkemään kun on jo niin paha olla.
Ei ole helppoa kun ei osaa avata itseään, on vaan niin yksin. Liian yksin suurten ajatusten kanssa. Pitää vaan esittää, että on vahva ja jaksaa. Pitää esittää että asiat on hyvin, pitää hymyillä vaikka ei jaksaisi, pitää rakastaa vaikka en tiedä miten se tehdään ja mitä rakastaminen on, pitää täyttää olettamukset jotka toinen ihminen on sinusta tehnyt.
Joku jos joskus ymmärtäisi kaiken ja pitäisi minua vielä ihmisenä. Joku jos hyväksyisi tällaisena ja pitäisi vaan lähellä kun sitä tarvitsen.
Sitä tukahduttaa kaiken ja sisällä ei ole enää mitään muuta kun pelkkää mustaa ja tyhjyyttä. Kun tukahduttaa pahaa oloaan näinkin pitkään niin seuraukset alkaa näkyä. Nyt on ensimmäiset varoitusmerkit heitetty ilmaan.
Olkaa lähellä kun sitä tarvitsen, olkaa se olkapää jolle saisin itkeä, olkaa aitoja ystäviä, rakastakaa minua juuri tällaisena.