Tonttu Tilleri, pieni kuin pilleri
Ovenrakoon kurkistaa, katsoo ulos nurkista
Näkee isän suloisen ja lapsen hyvätuloisen
Kattokruunun alla neitsyt hiljaa huokaa:
"Mies! Mies mulle tuokaa!"
Tonttu Tilleri, pieni kuin pilleri
Sisään astuu, korskahtaa, äiti huutaa, orkun saa
Silloin Tillerin etehen neitsyt astuu hymyillen
Tuntee kädet tarmokkaat, haistaa aivot arvokkaat
Tonttu Tilleri, pieni kuin pilleri
Mietiskelee saavutustaan, peittele ei ihastustaan
Silloin neitsyt nousee, kiroaa, huutaa perkelettä
saatanaa "Mik' on tuo juova ruskea?", kysyy alkaa toisto ulos puskea
Tonttu katsoo juovaa lattialla ja tahtoisi olla parketin tuon alla
Hän miettii sairauttaan raskasta, hälle aivot ilmoita ei paskasta
Tonttu Tilleri, pieni kuin pilleri, itkee
Kaikki on vain petkutusta, paskan suggeroivaa vaikutusta.
I.A.