IRC-Galleria

Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi

typerillä kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli,

kun he olivat nuoria.

Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km

ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympärivuoden

kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään.



Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä,

vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla,

ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en koskaan kertoisi tällaisia,vannoin...

Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa nykynuorisolla on.

Niillä on kaikki niin vitun hyvin!

Minun nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat!



Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!



Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä.

Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse.

Ei ollut copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse materiaalista,

jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.

Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä.



Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon

ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.



Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,

piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.

Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta

ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.



Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden.

Ne piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.

Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä.

Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää.

Ja niistä hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut lempikasettiasi.

Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.



Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa puhelimessa.

Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajanpuhelin tuuttasi varattua.

Eikä meillä ollut mitään vitun soittajannumeronnäyttöjäkään.

Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata!

Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti

kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä

voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.

Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltukuultukaan.

Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu -

veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä.

Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi -

yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu perheenjäsen.

Jolloin piti esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen!



Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja3D-grafiikoita.

Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone Commodore 64!

Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders

ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelinhahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö

Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka

ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi.

Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti.

Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit.

Ihan kuin elämä!



Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla korkeudella!

Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa.



Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia.

Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.

Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna.

Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä.

Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme hyvässä kunnossa, koska ei ollut kaukosäätimiä.

Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä piti kävellä tv:n luokse!!



Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asia tniin "#%%/ hyvin!

He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää 80-luvulla!



Perkele!

Ihan vaan sitä vaan tulin tänne kertomaan, että olen aika tosi paljon innoissani!

Varattiin tänään lennot INTIAAN! Jalan pohjia kutittelee jo ja reissukuume tekee taas tuloaan...

Kesäkuussa astelen pitkin Munbain (ja toivottavasti myös Goan) katuja ja vaistelen lehmiä kahden maantieteiljä-toverin kanssa!

Terkkuja tutuille.

Facebook on vienyt elämäni.

Halusin vaan kertoo, että mulla on taas koulupöytä.

Ei muuta.

Musta on kivaa, kun koulu alkaa. Tulee jotain järjestystä elämään. Joka päivä koulussa kello 8-17. Ja lämmintä ruokaa säännöllisesti. Eikä sitä tarvi edes itse tehdä. Ne elukoitten silpomiset vaan vähän hirvittää. Siis vain vähän, kuitenkin.

Moikka.

En enää koskaan paista yhtäkään hampurilaista.

Mitä iloa on olla kesälomalla, jos kaikki muut on töissä?
Kellään ei ole aikaa mulle :(.
Eikä mulla ole varaa lähteä ulkomaille.

Kaipaan lohdutusta.

...kukkii akkunalla. Ja akkunan alla räjäytellään maata uuden kerrostalon tieltä.

Tänään hankin punaisen pelargonian. Sellaisen pinkin oikeastaan. Valkoinen pelargoniani kuoli.

Mulla taitaa olla vihreä peukalo keskellä kämmentä.

Hivenen tolkkua saan
maiseman aikakerrostumaan
luonnontieteet suohon mä lyön
on subjektiivisuus voimaa
niitetään pellava pois
sahtikaan ei auttaa mua vois
kun humanisti tuo tilaan
mut vie
puolijulkiseen

Jos haastattelemaan ilkeet tulla
niin koko Mommila räjähtää
et palveluita voi riistää multa
kait koulu ees jäljelle jää
jos sata kaljaa saan ensin maistaa
voin käydä autoja laskemaan
heitä huolet pois, hyppää Transitiin
ja me päädymme Safariin
heitä huolet pois, hyppää Transitiin
ja me päädymme Safariin

By: Herra Hannu Linksu
Lammi 2007

Mun kynsien alla on 11000 vuotta vanhaa savea!