IRC-Galleria

Katselin tossa äsken Sairaalan syke-sarjaa ja siinä ollutta synnytystä ja tajusin että vastahan mun poikani syntyi. Vasta eilenhän mä olin samalla tavalla synnyttämässä ja väsynyt ja niin onnellinen. vastahan mun poikani oli niin pieni, punainen ja ryppyinen. Ja itki kuin pieni lintu. Nukahti kun otit syliin ja hetken hyssyttelit. Oli yhtä avuton ja hento.Tyytyi kun sai vaan hellyyttä, puhtautta, lämpöä ja ruokaa..
Mutta nyt. Onhan tuo vielä pieni, mutta ei enää läheskään niin avuton. Pääse itse liikkumaan jos haluaa, eikä muuten oikein haluakaan liikkua. Tänään tuo vauva otti pari askeltakin ilman tukea=) Ruoka täytyy syödä itse lusikalla. Ja maidonkin saa itse pullosta, ei siihenkään välttämättä tarvitse äitiä. Sanoja tulee, tai yrittää tulla. Nukkumaan meno on yhtä taistelua.
Ja tosiaan: enää 2 viikkoa niin siitä ihanasta hetkestä kun sain maailman ihanimman ja tärkeimmän ihmisen elämääni on tasan vuosi <3
Minne tää vuosi on kadonnut?