Vang Vieng, Laos.
Saavuimme bussilla huikeiden vuoristomaisemien läpi Vang Viengiin. Matka kesti n. 4 tuntia. Törmäsimme bussissa Anttiin ja Tuomakseen jotka näimme jo aiemmin rajalla. Päätimme lähteä yhdessä etsimään sopivaa majoitusta rauhalliselta paikalta. Eipä mennyt kauaa kun löysimme aivan loistavan bungalow-mestan joen toiselta puolelta. Paikka oli tarpeeksi kaukana kaikesta turistihälinästä ja metelistä. Loppupäivä olikin sitten bissen nauttimista ja jutustelua härmäläisten seurassa.
Päivät vierivät relaxoituessa futista pelaillen, aurinkoa palvoen ja riippumatossa chillaillen. Olimme myös tubeilemassa Antin ja Tuomaksen kanssa pitkin Mekongia, jonka varrella oli tusinoittain bishen nauttimispaikkoja ja erilaisia aktiviteetteja kuten jättimäinen vesiliukumäki. Itse asiassa tämä oli Ilmakaisen ja Antin syntymäpäivä. Ei yhtään hullumpi tapa viettää synttäreitä Mekongin varrella helteessä. Varmaan parempi kuin Suomessa pakkasessa…
Eräänä päivänä tutustuimmekin jälleen uuteen suomalaisporukkaan (vahvistettuna yhdellä amerikkalaisella). Ossi, Eerik, Lauri ja Courtland olikin oikein miellyttävää seuraa ja tästä alkoikin kokonaan uusi seikkailu. Varsinkin Lauri oli hyvin erikoinen ja mielenkiintoinen jäbä. Kieltämättä hieman flipannut. Lauri kertoi ratsastaneensa Vang Viengiin vuorten takaa yksisarvisella. Kaverilla oli ehkä omituisimmat hiukset jotka olen koskaan nähnyt: Kummalliset käärmeletit korvien takana. Hänellä oli myös hämmästyttävä kyky vaihtaa silmiensä väriä joka päivä. Lisäksi Lauri olisi halunnut bungalowin ilmanvaihdon tapahtuvan rollaattorilla jossa roikkuu tekohampaita ja peruukkeja..?? Late taitaa nuoresta iästään huolimatta olla melkein jo legenda.
Eerik puolestaan oli järisyttävän lahjakas trumpetinsoittaja. Vieläkin tulee kylmät väreet kun muistelee ratsuväki-fanfaaria jonka hän kajautti välillä ilmoille sydämensä kyllyydestä. Eerikki oli myös taitava hyppimään Mekongiin riippukepin - vai mikä lie olikaan - avulla. Tuplabäckflip jää ikuisesti mieleen. Ossi puolestaan oli rauhallisuuden perikuva. Tuntuu että mikään ei voi hetkauttaa tätä kantonilaisen luonteenpiirteen omaavaa seikkailijaa. Myös rankka bilettäminen on Ossin veressä. Courtland eli mr.New York diggasi nimenomaan suomalaisten meiningistä. Tämän ameriikan ihmeen mielestä ruotsalaiset voi painua vaikka perseeseen. Siellähän nämä rakkaat länsinaapurimme viettävätkin suuren osan ajastaan…
Eräs mainitsemisen arvoinen henkilö on myös herra nimeltään Fish. Tämä rastapäinen aussi pukeutui aina iltaisin Jeesus-kaapuun. Muutenkin mies muistutti kovasti Jeesusta. Fish kertoi syntyvänsä gekko-liskoksi seuraavassa elämässään. Siksi hän myös kommunikoi usein gekkojen kanssa, heidän omalla kielellään. Kerran tämä hiippari paukkasi Laurin ja Eerikin bungalowiin sisään keskellä yötä, jossa chillailimme ja nautimme bisseä. Hauskaa tapauksessa oli se että kaikki säikähtivät ja lausuivat yhteen ääneen: JEESUS CHRIST!
Päivät kuluivat "tubeillessa" ja tämän kyseisen "suomalaisnelikon", sekä Antin ja Tuomaksen kanssa hengaillen. Sitten eräänä päivänä tulikin fiilis että on jo aika vaihtaa maisemaa, sillä olimmehan jämähtäneet tänne jo 11 päiväksi. Kummallakaan meistä ei ollut mitään ideaa minne mennä seuraavaksi joten keksin arvontamenetelmän, jolle Ilmakainen antoi vihreää valoa. Laitoimme yhdeksän arpalipuketta hattuuni josta nostin seuraavan kohteen: Pakse, Laos. Pahimmassa tapauksessa olisimme joutuneet lähteä Filippiineille asti…
Lähdimme jo seuraavana päivänä. Matka oli erittäin pitkä: bussissa istumista ja makaamista yhteensä n.15 tuntia. Olimme ns. Sleeping bussissa jossa oli naurettavan ahdas peti jonka jouduin vielä jakamaan herra Ilmakaisen kanssa. Jostain käsittämättömästä syystä en saanut lupaa mennä tyhjään punkkaan. Valojen sammuttua otin kuitenkin oikeuden omiin käsiini ja loikkasin viereiseen tyhjään paikkaan. En kuitenkaan mahtunut koko pituudeltani makaamaan ja alusta oli niin helvetin kova että eihän siitä nukkumisesta mitään tullut. Viimeistään tärinä ja meteli piti huolen siitä että bussia pitäisi kutsua nimellä TRYING TO SLEEP - BUS. Ilmakainen kuitenkin sai muutaman tunnin yöunet.
