Kotiin tullessani, odotan sinun tulevan autoni luo vastaan.
sinua ei näy.
Ihmettelen ja jatkan matkaani sisälle, ehkä odotat oven takana.
Avaan oven ja odotan kuulevani sinun haukuntasi.
sinua ei vieläkään näy.
Katson ympärilleni ja muistan, en näe sinua enään kuin unissani.
Jätit suuren tyhjän aukon elämäämme.
Ulos mennessäni,
avaan suuni kutsuaksesi sinut ulos kanssani,
samalla muistan, että se on turhaa.
Sohvalla istuessani, ojennan käteni rapsuttaakseni sinua,
mutta käteni osuukin vain sohvaan.
Illalla ajattelen vaihtavani juomavetesi,
mutta astiaasi ei enää olekkaan.
Tämä toistuu päivittäin.
Voi kunpa saisin sinut takaisin.
Sinulle kerroin synkimmät salaisuuteni,
sinun turkkiasi vasten saatoin itkeä,
etkä koskaan lähtenyt pois.
Tai jos olin äreällä päällä,
ja tiuskaisin, tulit aina häntä heiluen takaisin.
Minä kaipaan sinua,
minä rakastan sinua edelleen.
Uskon kuitenkin että olet pääsyt koirien paratiisiin,
ja sinulla on nyt kaikki hyvin.
Olit maailman ihanin,mahtavin ja rakastettavin koira.
R.I.P Nikolai