IRC-Galleria

Olit komea ja viehättävä,
kun ensimmäisen kerran sinut näin.
Olit ensimmäinen josta välitin,
mutta et tiennyt sitä.
Kutsuin sinut luokseni,
odottamatta mitään.
Makoilin isolla sängyllä,
hiljaa,
kun yhtäkkiä,
sinä tulit luokseni,
istuit aivan viereeni,
otit kädestäni kiinni,
suutelit ja hyväilit.
Se ilta oli kuin unta.

Kunnes tajusin,
olet vain ihminen,
joka ei ajattele muiden tunteita.
Olet kuin jää,
yhtä kylmää,
ja liukasta.
Mutta en halunnut uskoa sitä.
Satutit niin, että en voinut kuin ikuisesti itkeä.
Koitin unohtaa,
mutta en voinut,
enkä voi vieläkää.
Miksi teit sen juuri minulle,
petit ja valehtelit?
Olen vain lelu sinulle.

Vielä joskus iltaisin,
kun menen nukkumaan,
tunnen sinut vierelläni.
Hyväilen ihoasi unissani.
Kosketan huuliasi hellästi,
leikin hiuksillasi.
Minun on hyvä olla kun olet edes hetken lähelläni,
kunnes herään,
ja muistan todellisuuden.

Kysyn,
miksi näin kävi?

En kai ikinä saa vastausta.





Jenna Ovaskainen