Päiväni päätteeksi,
mietin sinua,
ja aamulla heti kun herään?
Istun pimeässä huoneessani,
ja mietin elämääni?
Sanon sanottavani tyhjälle huoneelle,
ja käyn nukkumaan?
Joka päivä katson sinua,
mutta et huomaa sitä?
Kerään rohkeutta puhua sinulle,
mutta se on ongelma?
Aina kun avaan suuni,
sanon jotain tyhmää,
ja kadun?
Kohta koulu loppuu,
enkä näe sinua enää?
Minulle sanotaan,
että niin on parempi,
että unohdan?
mutta en usko,
että unohdan.
Miten voisin?
Miksi edes haluaisin unohtaa sinut?
Kerro minulle,
onko minulla edes pieni mahdollisuus,
olla joskus osa elämääsi? <3