IRC-Galleria

Mirror Mirror
How far will I go?
Despite the foundation I am falling
Sweet reflection
Will you save a place for me?

Where am I heading?
Could you grant me a haven?
For what?
I am punished could I ever repent?

Mother Nature, I'm wide open
Waiting for you to move me

Don't keep it from me
This is a free fall

I never seem to understand
The time, the place and who I am
Define a way to stay alive
It's like I'm living a lie

Father time every time I stop and feel
You're there to tell me I'm already late

Kotihotelli Kätkävaara.

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

kertosäe:
Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle

kertosäe

hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa

kertosäe (2x)

Olen surullinen aina
Kun olen ilman sua
En tahdo mennä ulos
En edes pukeutua
En osaa tehdä mitään
En tahdo tehdä mitään
Olen surullinen aina
Kun olen ilman sua

Olen kärsimätön aina
Kun olen ilman sua
En sovi tähän rooliin
En osaa mukautua
Jostain syystä jäädä
On parempi kuin mennä
Olen kärsimätön aina
Kun olen ilman sua

Olen surullinen aina
Kun olen ilman sua
En pidä siitä etten
Saa sua hallittua
Jos päivät valuu hukkaan
Niin yöt ne vasta onkin...
Olen surullinen aina
Kun olen ilman sua

Aamulla kun saavut
Tiedän mitä teen
Laitan sinut suureen
Pulloon lasiseen
Korkin pistän kiinni
Kukaan muu ei saa
Katsella sua enää
Olet mulle kuuluvaa
Mulle kuulut vaan

Olen surullinen aina
Kun olen ilman sua
En pidä siitä etten
Saa sua hallittua
Jos päivät valuu hukkaan
Niin yöt ne vasta onkin...
Olen surullinen aina

Surullinen aina...