piinaavan yön jälkeen on taas aamu
ja sielulleni suodaan hetki lepoa
kunnes jälleen elämän nuolet iskevät
nuo viiltävät tikarinpistot
olen kahleissa kehossani
sieluni lentää jo muualla
mutta tämä kuoleman laakso ei miellytä minua
en halua enää tänne
sinä et ole samassa paikassa
älä edes yritä ymmärtää
voithan sanoa se on omaa syytäsi
ja voihan se ollakin
pysy silti poissa
anna kuolla oma kuolemani
juoksen läpi sen tulen
vaikka kaatuisin monta kertaa
kun kaikki on palanut
olen viimein vahvempi