Tuli tossa aamulla ulkoillessa aika jännä tunne. Niinku oisin jossain Disney-piirretyssä - tiedättehän tunteen. :D Linnut visersi mun ympärillä (luultavasi ruokaa kinuamassa), ja mä juttelin (?!) niille. Huomasin jutelleeni niille, vasta kun kuulin omien sanojeni kaikuvan korvissa. Ei viddy. Se oli sekavaa aikaa, voin kertoa.
Kävin äsken lenkillä, vaikken yleensä tee niin, mutta nyt kävin kerta mulla oli vähän kuumeinen olo ja lievästi darran tuomaa heikotustakin ja koska ulkona oleva kylmä, hyistä sadetta vihmova sää näytti hyvältä (?!?!) säältä, niin ajattelinpa mennä. Hmmmh, en tiedä, mistä tää mun yltiöpositiivisuuteni kumpuaa. :D