Valheita!
Kuulen taas valheita, porautuu kiinni, lyö vasaralla päähäni, tapa tunteeni, myrkytä toivoni, sanot ettei huomista enää tulekkaan vai? Vieläkin kuulen yhä asiaa samaa, jatkamme tätä rataa , elämä alkaa pyöriä tuhatta ja sataa. Kieli solmussa , kädet ristissä. Turha rukoilla, ei mikää voi sinua pelastaaaa. Hahaa.
Taas kirjoitamme.. Tälle ruosteiselle paperille. Kuinka elämä ottaa ja antaa..
Etkö koskaa nää, että valheesi satuttaa... . Aivan liikaa.
Älä puhu että ihmiset ovat pahoja.. Sinä olet.
Mitä on kokonaisuutena tästä elämän kamppailusta jäljellä, kun koko paska kaatuu päälle. Varoittamatta. Helppo selätys, hävinnyt matsi. Olet maassa ja selälläsi mahdottoman painava lasti. Huuda apua. Ojenna kättä. Pihise niin paljon kuin haluat. Kuka välittää?
Tämä ruoste tappaa kohta maan. Hävittää kaiken alleen. Mitä jäljelle jää.
Kysymykset piinaa , kun vastaukseksi jää .. Vain valhe, joka murenee maahan ja katoaa tuuleen. Tuulen viemänä valhe kiertää. Sairaus.