Kun tuijotin Kauhajokea,
Tajusin, olin ollut sokea.
Seurasit ihmistä toista,
Rakasta, oman kokoista.
En tarjonnut mitään uutta,
Siks en saanu tilaisuutta.
Sillo pitää irti päästää,
Itteä "oikeelle" säästää.
Silti se on niin vaikeaa,
Ja sust luopumine haikeaa.
En voi tunteita pakastaa,
Ku sua sydän nii rakastaa.
Sulle joskus kai tärkeä,
Sil sydäntäin voi et särkeä.
Sun halusin palaava takas,
Mut oottaa ehkä uus rakas.
Kultas sut iloiseksi saa,
Sitä iloa myös muille jaa.
Sulle se kaikkensa antaa,
Onnen kuukuloille kantaa.
Silt muista:"Joskus relaa,
Anna aikaa ja muaki kelaa.
Yhde jutu viel voin taata,
En mä sua unohtaa saata!"