Surullista haikeaa,silmät tomaattina täällä kirjoitan siellä sateenkaarisillan takana on nyt sitten oma RAKAS IPAMME raskas mutta välttämätön eutanasia tapahtui siis tänään 17.5.2008 (eikä tarvinnut paljon edes avittaa)Pappamme oli jo lipumassa omaehtoisesti pois luotamme parenpaan paikkaan missä ei kipuja ahdistuksia tunneta,olo on haikea ikävä suunnatton ja sydämissä äärettömän kokoinen aukko...(..siis meillä kaikilla jokka IPAA RAKASTIVAT)
En jaksa oikein hyvin koitan pitää itseeni kasassa vaikka väkisin sitten ja toisen takia KULTA kin on ihan romuna no ollaanpa edes yhdessä sitte,vaikka kaksi vuotta jo tiesin tämän päivän koittavan niin vaikean niin tänään sitten vihdoinkin se tapahtui,kävi kivut ja ahdistukset liian voimmakkaaksi ja suoraan kun katsoin sinua silmiin pyysit että emäntä koita ymmärtää haluan pois jo nukkumaan ikiuntani ,tahdon "pikkuveljen"luo leikkimään tuntemasta kipua ja ahdistusta,tahdon juosta taas vapaana kuin tuuli syödä herkkuja kilokaupalla jne...pilvipuutarhassa nauttia kaikesta.
Hautasimme RAKKAAN Buswakkimme,pesrsillijakorvan oman karvaisen pokamme omalle takapihalle siellä vartioit nyt sikiunessasikin meitä.
Revin haudalle puutarhastamme kaikki tulppaanit laitoin valokuvan myöhemmin istutan sinne ruusun vaikka rentun sellaisen nyt on kaikki hyvin olet villi ja vapaa taas ja ennenkaikkea terve.
Eläinlääkäri erittäin lempeä pienikätinen nainen lohdutti minua kun nukahdit ikuisen lepoon sylissäni että se on RAKKAUTTA se että osaa LUOPUA ,lähtösi pois luotamme oli lempeä ja rauhallinen olit jo melkein 70%pois luotamme kun lähdimme saattamaan sinua viimmeiselle autoajelullesi jota ennen niin rakastit kulkea kansamme autossa.
On niin Rikkinäinen ja ehjä olo samalla etten oikein tiedä itkenkö vai mitä.....sydämmeni vuotaa verta mutta kyyneleet ovat ainakin tältäpäivältä tyrehtyneet pesty viemäriin.
Rapsutin sinua viimmeisen kerran suutelin otsaasi suljin silmäsi ja oman peiton sisällä sinut hautasimme kauniin kummun alle nyt on kaikki HYVIN RAKAS koiruuttemme tulet aina olemaan ikuisesti mukanani nyt ja aina en unohda ikinä sinua olit elämäni koira toista sinua ei koskaan tule.
Emme ota koiraa ainakaan tänä vuonna antaa ajan kulua ja haavojen ainakin rupeutua ensin.
Kaksi kertaa jo olen jo elämässäni ikiuneen sylissäni Rakkaani tuudittanut en tiedä jaksanko sitä enään ikinä.Palailen taas kun jaksan Kiitos kaikille.