En enää pysty kokoamaan näitä palasia...
Ehkä näemme huomenna, jos jaksan enää elää tätä.
...Olen vain hiljaa ja itken, tälle epätoivoiselle yritykselle
yrittää rakastaa jotakuta, johon rakastuin joskus.
Opinko luottamaan aina uudestaan?
Tiedostaen, että tunteesi eivät kuitenkaan taaskaan ole pysyvät,
minä sorrun aina rakkauden ja iloisten kasvojesi edessä.
Eikä tämä lopu koskaan, ellen minä sitä lopeta.