Elän jokapäiväsessä pelossa,
ikuisessa paniikissa.
Enkä ees aluks tajunnut mitä mä pelkään,
kai sitä ettei mun rinnalleni jää ketään.
Mut sit kelasin asioit uusiks,
enkä uskonut mitää niist tosiks.
Lopult vuosien pääst, tajusin että frendit vois kuolla mun tähteni,
sori jos oon aiheuttanut teille huolta, en hallitse mieltäni,
mut syy miks oon vielki tällänen on että mä pelkään eniten itteeni.