Iskällä meni taas myöhään. Heräsin jouluaattona vasta isän saavuttua. Perinteinen riisipuuro oli aamuksi valmistettu. Riisipuurossa oli mantelin tilalla kives. Isi ei saisi tuoda työasioitaan kotiin. Päivä jatkui kuten normaalilla perheellä, oli vuorossa joulusauna. Kotimme on vanha ja perinteikäs, joten saamme nauttia puukiukaasta. Puiden tilalla kiukaan pesästä tuli pieni ja laiha käsi, joka puristi edelleen tiukasti daavidin-ristiä. Vaikka minua säälittikin juutalaispojan puolesta, otin silti kunnon löylyt. Toivoin vain ettei pukki törmäisi savupiipussa ylös menevään juutalaissavuun. Telkkarista tuli joulupukin kuumalinja, jonne soitin. Pukki naureskeli ja kyseli lahjatoiveitani. Ainoa lahjatoiveeni oli palapeli isältä. Pöytä oli katettu koreaksi, viime vuonna se kiinaksi. Kai tämä riippuu tästä maahanmuuttajapolitiikasta. Ruokana kinkkua ja maksalaatikkoa. Kinkusta en liiemmin pitänyt sen sitkeyden takia ja maksakin taisi olla joltain alkoholistilta. Sitten oli aika saada lahjat. Isä tuli joulupukiksi pukeutuneena, iso säkki olallaan. Mustan säkin sisältö paljastui isoksi ihmispalapeliksi. Pukki valahti punaiseksi ja änkytti tuoneensa väärän säkin, mutta tässä säkissä oli juuri minun lahjatoiveeni, palapeli. En halunnut luopua lahjastani kun kerrankin sellaisen sain. Pukki kuitenki pakkasi reidet ja erinäiset luut säkkiin ja lähti hakemaan oikeaa säkkiä. Sieltä isä sai paljon lahjoja, mm. kirveen ja jallupullon. Isä joi jallun ja taas tänäkin jouluna ainoa lahjani isältä oli nyrkkiä. Isona seuraan isäni jalanjälkiä paloittelijasurmaajana niin saan vihdoinkin oman palapelini.