Kylmä tuuli puhaltaa, kasvoja vasten/
On ollu liian rankka polku, tän ihmislapsen/
Ei ollu ketää joka ois, auttanu jaksamaan/
Yksin oli selvittävä, jaksaa jatkaa vaan/
Polkunsa pään löysi, jyrkänteen reunalta/
Ystäväni luuli että askeleensa seuraava/
Ois tuonu rauhan vapauden, ikuisen unen/
Mut se toikin pimeydes vietetyn ikuisuuden..
Siin teille vitun mulkut! Älykkäät tajuu, muut ei..