Moni pitää väkivallattomuutta, tasa-arvoa ja luottamusta standardina, niinku pitääkin pitää... Mut aina välillä niin sanotusti 'rakastuu renttuun', eikä osaa avata silmiään totuudelle. Miltä tuntuu tulla lyödyks ja paiskotuks ympäri seiniä? Tai tulla pakotetuks seksiin? Tai saada haukut joka asiasta mitä teet? No, pahalta ainaki. Sitä luulee sen olevan oikein itelleen, luulee rakkauden voittavan, luulee asioiden paranevan mut jaa, life fucks us all. Sitä mä vaan tässä selittelen moraaleista ja arvoista taas, et ei asioita voi vaan pitää itsestäänselvyytenä! Mikään elämässä ei vaan tipu sun eteen ja tee sua onnelliseks, am I wrong? Ottakaa kantaa, kertokaa moraaleistanne, oletuksistanne, arvoistanne
